Käelle (Favén)

Käelle. Kirjoittanut August Favén

Mi on ääni, jonka kuulen

Hongikossa kaikuvan?

Se on tervehdys, mä luulen,

Ystävämme annahan,

Kaiku käen kukunnan.

Niin se onki, onpa varmaan!

Tuttuhan se varsin on.

Se on iloääni armaan,

Toivottumme suosikon,

Mi jo lensi lehtohon.

Terve tultuasi tänne

Käki kulta, kaunonen!

Pois on talvi, elämämme

Armahamp’ on, tunnen sen,

Sinä kun toit keväimen.

Talven kylmät lumivuoret

Päivän silmä sulatti.

Lehdikot ja norot nuoret

Uudistuvat uusiksi,

Kukkusi kun kaikuvi.

Kuku käki riemuellen,

Kuku meille iloksi,

Kultastasi suositellen,

Keväimemme suloksi

Kaikukohon kukkusi!

A[ugust]. F[av]–én.

Lähde: Tampereen Sanomat 21.5.1879.