Kätkyen luona

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kätkyen luona.

Kirjoittanut Olli Wuorinen


Anni pikku siskoaan
Hiljalleen kun tuuditteli,
Joutui kummaan kummimpaan
Siskon suu kun myhäeli:
Malttanut ei mieltään, ei,
Äidillensä sanan vei.
”Tulkaa, äiti, katsomaan,
Kuinka Helmi rauhaisasti
Kätkyessä maatessaan
Hymyilee niin ihanasti!
Äiti-kulta, sanokaa,
Miksi Helmi naurahtaa!”
Ilost’ äiti hymyää,
Lausahtaapi hälle vastaan:
”Jumalamme lähettää
Enkelinsä taivahastaan
Kaikkein lapsukaisten luo,
Koska uinahtavat nuo.
Nepä utu-siivillään
Suopi nukkuville suojan,
Vievät hengen näkemään
Kunniata suuren Luojan:
Lapsi sentään naurahtaa
Autuutta kun maistaa saa.
Laps kun siivo, hyvä on,
Miellyttää se enkeleitä.
Jos on paha, kelvoton,
Vuodattaa ne kyyneleitä:
Lapsipark’ ei silloin saa
Rauhaisasti uinahtaa.”
”Siivo oon ma ainiaan,
Siivo!” – virkkoi Anni tähän –
”Tok’en soisi milloinkaan
Enkeleitä itkemähän!” – –
Onnellinen Anni ois
Sanansa jos pitää vois!


Lähde: Wuorinen, Olli 1875: Sepitelmiä: runon-kokeita. Jyväskylä.