Käynnillä Fiskarin tehtaalla ja siihen kuuluvalla vaskikaivoksella

Käynnillä Fiskarin tehtaalla ja siihen kuuluvalla vaskikaivoksella. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén

1830.

Kävipä ryske julma Manalassa,

mä tunsin jalkain alla tutinan,

eteeni näin maan kidan aukeevan.

Mä huusin: «näenkö nyt Pohjolassa,

mit’ olen kuullut maista etelän:

syvyyden kaupungit ja maatkin nielevän?»

Mi häviöltä näytti, kohdastansa

sen työn ja taidon luomaks huomasin.

Kas, niitä seuras tänne tiedekin,

vaikuttain luontoon, että aarteitansa

maan alle kaivamiansa se suo,

verstaansa avaimenkin ahkeralle tuo.

Ja siellä taito, työ ja tiede saapi

– tulen ja veden voimat hallussaan –

kovimmat kalliotkin halkeemaan,

tuo malmin esiin, sitten puhdistaapi,

niin että sillä vaikka kultaa sais,

jos Perunmaalle asti sitä kaupittais.

Tuo vaskilevy hohtaa aikanansa

kentiesi Kiinan templin katosta.

Tuo sulku, josta hiljaa proomuja

merelle käy nyt rautalastin kanssa,

saranaraudat kenties kulkemaan

saa kerran mailmankaupan porttiin Panamaan.

Näin teollisuus, joka siivet antaa

kaupalle, neron kanssa kilpaillen,

maailman seudut liittää yhtehen.

Näin Suomen mieskin unhotettu kantaa

maailman markkinoille viimeinkin,

mit’ uutta mietti hän ja saatti ilmoihin.

Siis, vaikka vinkuu palkeet surkeasti,

niit’ orjaraukkoja en säälikkään,

enk’ harkkoa, joll’ antaa lyöntejään

tuo petomainen palja ankarasti.

Julin, sä julma ollos niille vaan:

väelläs katsanto ei orjan olekkaan.

Sun onneas, kun johdat nuo, voi kiittää:

sun hyötysi on hyöty kaikkeinkin.

Sun aikas, vaikka kaikki puuhaatkin,

myös lukuun, apuun, ystävyyteen riittää.

Myös armas puolisos on onnekas:

Englantinsa hän täällä löysi seurassas.

Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.