Köyhä tyttö
| Köyhä tyttö. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén |
- Jo kohta kaikki katoaa
- mun kauneuteni.
- Ei yhtään mulla kosijaa,
- en saakaan kaiketi.
- Käyn joka pyhä siistinä,
- hurskaana kirkollen.
- Sen luona kyll’ on miehiä:
- en ylkään’ näe, en.
- Ne muita katsoo jokainen,
- ei mua yksikään.
- Tuo saisi miestä kymmenen,
- en minä yhtäkään.
- Muut mielevämmät lienevät,
- hurskaammat, sulommat.
- Mut onko kasvon’ ilkeät
- ja työni pahemmat?
- Mä hyvä olen mielestäin
- ja kehrään ahkeraan.
- Kun muotoni mä viimein näin,
- en ruma ollutkaan.
- Jos kaunotar vain olisin,
- en tässä suristais!
- Kosijain parvess’ istuisin,
- ja parhain minut sais.
- Vaan köyhä kaunotarkin on
- kuin pieni kukka vaan:
- se murretaan, saa suutelon
- ja siihen tallataan.
- Ei ihanuus, ei avutkaan,
- vaan raha sulon suo.
- Turvatta olen ainiaan,
- mun osani on tuo.
- Nyt vielä kenties paremmin
- näin tulen toimehen,
- kuin puolisoni tyrannin
- yöt viettäin valvoen.
- Vaan voi, kun vanhuus saavuttaa,
- ja olen voimaton,
- eik’ ole leipää, puoltajaa,
- vaan pilkkaa paljon on!
- Mut sama se, kun saastaton,
- viaton olenkin!
- Mit’ elon riemu kaikki on?
- Kuin kupla haihtuvin.
- Sain lasna morsiusvaatteihin
- mä kerran ilolla.
- Mut multa puku, riemukin
- otettiin illalla.
- Niin käy myös monen morsion
- iloisen, onnekkaan.
- Oloni onnekkaampi on,
- jos luotan Jumalaan.
Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.