Köyhäin Ystävät Turusta (Suometar)
| ”Köyhäin Ystävät” Turusta. Kirjoittanut anonyymi |
| Lähde: Suometar, n:o 1, 5.1.1849 |
”Köyhäin Ystävät” Turusta.
Köyhyyttä on mahtanut löytyä maailmassa kaikkina aikoina, mutta tuskin on tämä sana milloinkaan ennen tullut niin paljon kuulluksi, köyhyyden estäminen mietityksi ja sen jälille parannuskeinoja etsityksi kuin nykyisinä aikoina. — Onko köyhyys nyt wasta kaswanut semmoseen määrään että se kauhistuttaa ja pakoittaa ihmiskunnan katsastamaan, miten saisi powessansa häwitetyksi tämän puewan madon? Wai onko kristillisyyden henki jo wiimein alkanut sywemmälle juurtua, koska nyt aletaan seurata sen ylimäistä käskyä, joka waatii meitä ”rakastamaan lähimäistämme niinkuin itseämme”?
Köyhyyttä woipi olla itsekussaki tilassa ja säädyssä, mutta ei missään niin kuin työtä- tekewäin luokassa ja erittäin siinä osassa, joka kantaa ”köyhälistön” nimeä ja tawataan kerjäläisinä, palwelioina, loisina ja mökkiläisinä maalla sekä työväkenä kaupungeissa. Turwattomana eikä olonsa puolesta milloinkaan wakuutettuna ei tällä köyhälistöllä ole muuta kuin wiheliäisyys aina odotettawana wieraana. Tämä se tekee köyhälistön tilan kauhistawaksi ja waaralliseksi joka paikassa, waan erinomaittain niissä maissa, joissa maatilukset owat suuria sekä yksien hallussa ja niissä, joissa kansaa löytyy miten sanotaan maan paksulta. Näissä on työtä tarwitsewain ja siinä kilpailewain määrä suuri, heidän olonsa sentähden wielä wiheliäisempi, koska täällä woipi pikemmin jäädä työttömäksi ja sen kautta nälkään ja epätoiwoon. Tämä seikka on yhä lykätty toiseen aikaan tutkittawaksi, kunne äsken kuluneen wuoden tapaukset useassa paikassa ulkomaalla näyttiwät, miten köyhälistön tilasta on waltakunnille kailki pelättäwä. Kaikkien muiden walitusten seassa kuului muka jo kauwan aikaa ennen näitä tapauksia köyhälistön uhkaawat huudot. Ja nyt on kaikissa metelissä Italian. Ranskan ja Saksan maalla sekä Englannissa köyhälistö aina ollut alkamassa ja sen weri enin wuotanut. Ei se auta tästä asiasta syyttää kommunisteja ja sosialisteja. He owat puoleltaan harrastaneet saada köyhälistön tilaa parannetuksi ja etsineet siihen keinoja. He owat kyllä itse keinoissa erhehtyneet, mutta ei heilla ole sentähden suurempata syytä köyhälistön raiwoon kuin niilläkään, jotka eiwät mitään harrasta, mieti eli etsi köyhälistön walitusten auttamiseksi, waan jotka monella tawalla owat niitä lisäämässä. Eikä kommunisteja ja sosialisteja löydy muissa maissa kuin missä köyhälistö on jätetty itsepäälleen ja missä sen tila on surkeinta.
Köyhyvs ei ole muula kuin puute työn ansiosta, ja köyhälistöön ei muita lueta kuin ne joiden elanto ja warat owat heidän jokapäiwäisessä työssänsä. Se on sentähden pääsyy köyhälistön wiheliäisyyteen, että milloin kellään semmosella puuttuu työtä ja ansiota, on hän paikalla perheineen nälän ja kurjuuden wallassa. Tämä tunrretoin tilansa tekee hänet tylyksi, kurjuutensa saattaa häntä ylenkatsomaan itseänsä ja tästä kaikesta sikiää hänessä raluus ajatuksissa ja töissa.
Suomessa ei kukaan woine löysin määrin käsittääkään, minkä näkönen oikea köyhälislö on. Täällä ei ole kaupungit wielä ennättäneet täyttyä, suuria yksien hallussa olewia tiluksia löytyy harwassa ja kansaa maaosamme on wielä wähä. Mutta ei meiltä sentähden kokonaan puutu köyhälistöä, waikka sen tila ei wielä ole tullut siihen surkeaan määrään kuin useammissa muissa maissa. Waan se saattaa tulla siihen, jos emme ajoissa, wakawuudella ja tiedolla käytä niilä keinoja, joyka meille tarjoitsewat köyhälistön awuksi ja turwaksi. Eikö se ole parempi että ajoissa ja aivoin silmin katsastamme sitä onnettomuutta joka ympärillämme on ja sikiää, eunenkuin se on myöhään ja meiltä puuttuu keinoja sen auttamiseksi? ennenkuin näiden onnettomain täytyy itsensä pakolla kokea woittaa ihmisellisiä oikeuksia onnellisimilta weliltänsä?
Ei se ole työn puute, joka on tehnyt ja tekee köyhälistön tilan niin onnettomaksi: työtä ja sen lautta ansaittua elatusta ja waroja on ollut aina eikä ole yleensä keltään kielletty. Enemmän se on siinä, että köyhälistöltä puuttuu tämä sydämen ja ajatusten järeisyys ja woima, jonka ihminen ainoastaan kaswatuksen ja siwistyksen kautta saattaa saada, waan jolla ihminen woipi missä säädyssä tahansa seistä niin myötä- kuin wastoin-käymisissä ja jonka kautta ihmisellä on neroa ja kuntoa aina löytämään pelastusta. Multa mistä saapi köyhälistö esimerkiksi Suomessä tätä kaswatusta ja siwistystä? Jo lapsesta alkaen täytyy köyhälistön olla miten sanotaan mieron jaloissa. Oppiiko hän siellä kurjuuden ja arwottomuuden alla rakastamaan siweyttä ja ihmisyyttä? mitä kaswatusta hän täällä saapi? mikä halu itsenäiseksi päästä (taikka työntekoon, joka on se sama) woipi hänessä herätä? — Se on tosi: Suomessa puuttuu koko talonpojan säädyltä tilaisuutta saada lapsillensa kunnollista kaswatusta, koska täällä ei löydy Rahwaankouluja; sama on tapaus kaupunteimme käsityösteliöilläki (hantwerkkareilla), koska ei löydy porwarikouluja. Mutta näiden lapset saawat kuitenki kodissansa nautita rakkautta ja arwoa, ja heidän tuurwattu tilansa palkitsee jokseenki mitä kaswatuksessa puuttuu. Köyhälistöltä ja sen lapsilta puuttuu kaikki tämäki!
Mutta me woimme ilolla sanoa, että meillä on toiwo saada tämä kohta antetuksi. Monella haaralla maatamme on nimittäin ilmestynyt esimerkkiä, jotka todistawat että maassamme on herännyt halu ja into saada köyhän wäen tila onnellisemmaksi ja tyydyttäwämmäksi. Ilahuttawampi on se sen wuoksi että se on naisväki joka on alottanut tämän tuuman ja toimen; sillä ainoastaan naisen hellä käsi woipi lääkitä onnettomuuden haawat. He owatki oi’ein sen hawainneet ett'el köyhää sillä kauwaksi auta että hänelle antaa rahaa ja ruoka-apua, waan että sille pitää antaa lohdutusta, neuwoja ja keinoja omien woimiensa kautta ylentyä köyhyydestänsä. Samote on se suurimmasta waikutuksesta, että köyhäin lapsista ensin kaikesta tahdotaan huolta pitää, niille antaa turwaa ja kaswatusta, sen kautta siweyttä sekä tietoa, taitoa, halua ja kuntoa parantamaan mitä perinnössä puuttui.
Jo likemmä kolme wuotta sitte yhdistyi Kuopiossa joku määrä kaupungin nuorta ruowaswäkeä saamaan työwäen ja köyhäin tyttölapsille koulu asetetuksi. Kasitöitensä ja muiden lahjain myömisellä saiwat he joku rahasumman kokoon, jota he owat sittemmin muillaki keinoillansa lisänneet. Näillä waroilla wuokraawat he kouluhuoneen ja palkitsewat konluunsa omituisen opettajan, waikka he itseki siinä opettawat. Nämä nuoret neitoset pitäwät muutenki huolta lasten kotielämästä ja hankkiiwat niille waatteitaki. Koulussa opetetaan kirjaluwussa, kirjoituksessa, kristillisyyden tiedossa, luwunlaskennossa. Suomen maatieteessä ja waimowäen käsitöissä.
Melkeen samaan aikaan kuin mainitut tuumat tuli Kuopiossa toimeen, alkoi rouwaswäki moniaissa herrastaloissa Hollolan emäkirkolla köyhälistön lapsista huolimaan. Aluskuntansa mökkiläisten ja loisten (läksiänten) tyttölapset keräytyiwät wähintäin joka kesklwiikko ja lauantai rouwaswäeltä opetettawaksi lukemaan ja waimowäen käsitöitä tekemään.
1847 wuoden lopulla ja menneen wuoden alussa kerasiwät Oulun kaupungin rouwaswäki yhteensä 1,700 Rpl. hop. Lapsukaskoulun asettamiseksi. Tämä koulu on jo sitte kewäen käymässä ja hoidetaan omituiselta opettajattarelta.
Helsingissä tuli kewäellä mennyttä wuotta toimeen Naiswäen-yhdistys, jonka tarkoitus on jäseniensä kautta tulla tarkemmin tuntemaan kaupungin köyhää wäkeä, etsiä niiden asunnoita, hankkia köyhille, sairaille ja työttömille apua tarpeen ja tilan mukaan, ja ensin kaikista walwoa lasten kristillisestä kaswatuksesta ja opetuksesta. Jäseneksi tähän Yhdistykseen pääsee nainen, joka yhdistyksen kassaan makiaa wuotuisesti 3 Rpl. eli kerrallaan 20 Rpl. hop.
Melkeen yksillä ajoilla kuin edellinenki asettausiin Helsinkiin toinen, pienempi seura kaupungin nuoremmasta rouwaswäestä, kutsuttu ”Oepolasten Ystävät”. Niinkuin nimiki sanoo, on tällä seuralla tarkoityksena hoitaa orpolapsia, jotka ilman katsantoa ja kaswatusta immieu tulisiwat kurjuuden ja wiheliäisyyden omiksi. Pienemmillä waroillansa on tämä seura kuitenki saanut jo 5 orpolapselle suojan ja hoidon.
Wiimeksi on nyt Turkuunki asettanut seura samalla päätarkoituksella kuin Naiswäen-yhdistys Helsingissä, joka sai nimensä ”Köyhäin ystäwät eli de Nödlidandes vänner.” Jo Toutokuussa päätettiin tämä seura asetettawaksi ja rahoja sen waraksi alettiin keräta, waikka se wasta wiime Joulukuun 15 päiwänä sai lopulliset Asetuksensa. Seuran piti nykysen wuoden kanssa aloittaa toimensa ja sen wuosipäiwäksi määrättiin ”Wiattomani lasten päiwä”. Jo seuran luonnossa on että naiswäelle lankeaa melkeen kaikki toimi, sentähden määrättiinki seuran Käyttämäkunnan (Direktionin) jäseneksi 12 naista ja 2 miehenpuolta, yksi heistä jos jotenki on mahdollista osallinen kaupungin waiwaisten hoidossa. Käyttämäkunnan jäsenet walitaan uudestaan joka wuosi, ja saawat ne keskenänsä walita yhden naisista Esimieheksensä ja yhden miehenpuolista wara-Esimieheksi sekä nimittää itsellensä Sihtierin ja Rahawartian. Käyttämäkunta kokoutuu kerran lopussa joka kuuta ja muulloinki jos Esimies sen tarpeelliseksi näkee, sekä päättää ja määrää mitä seuran tarkoituksen mukaan tehtäwä on. Käyttämäkunnan tulee myös ostaa työaineita köyhiltä tehtäwäksi ja määrätä työpalkka. Kaupunki jaetaan 12 osaan, joista ilsekuki Käyttämäkunnan naisjäsenistä saapi yhden hoidettawaksensa. Muut'seuran naisjäsenet jakaitsewat näille 12 kaupungin osille niin että jokaiselle näistä tulee osaseuransa, joka on määrätyn Käyttämäkunnan jäsenensä alla, ja kokoutuu sen kutsumuksesta wähintäin kerran kuukaudessa ennen Käyttämäkunnan kokousta. Aluksi woipi seura ulentaa huolensa ainoastaan pienempään osaan köyhistä, mutta laweammalla tottumisella ja lisätyillä waroilla tulee sen aikaa woittain lisätä toimensa, enin kuitenki kokemalla herättää köyhiä itse-huoleen ja waikuttamalla niissä hengellistä korottamista. Ainoastaan wiimesessä hädässä antaa seura köyhille suoraa apua; parastaan se tahtoo waikuttaa antamalla köyhille tilaisuutta työllänsä hankkia elatustansa sekä walwomalla lasten kaswatuksessa wanhempiensa luona jos se on mahdollista, muutoin missä sopiwa on. Halullisia miehenpuoliaki saattaa kuulua seuraan, ja saawat he neuwoilla ja raha-awuilla edestyttää seuran tarkoitusta. Jäsen seurassa on jokainen waimon- eli miehenpuoli, joka maksaa wuosittain 50 kpkaa hop. seuran kassaan.
22 p. Joulukuuta piti edellämainittuna päiwänä walittu Käyttämäkunta ensi kokouksensa, walitsi wirkamiehensä ja jakoi keskenänsä kaupungin osat. Samalla kertaa päätettiin antaa kehoitus kaupungin neitosille ja kaikille muille auttamaan hankkimassa koululaitosta köyhille lapsille, antamalla käsiteoksiansa ja muita kapineita myötäwäksi julkisessa awissionissa.
Ehkä asetettu Helsingin Naiswäen-yhdistyksen mukaan, on Turun Yhdistys Asetuksissansa kuitenki wälttänyt puutteita edellisen Asetuksissa. ”Köyhäin Ystäwäin” tarkoituksessa on suuri edestys se, että sen ylimäisenä on työnteon ansioll turwata köyhiä. Paljon siinäki on etua että Turun Yhdistys ottaa jäseniksensä miehenpuoliaki ja että sen jäsenmaksut owat niin huokeoita. Eihän tämmösen Yhdistyksen luonnossa ole. Raha-awut pää-asiana? Enemmänhän se tahtooki waikuttaa jäseniensä wälittömällä awulla? Ja wähä-warasempiki saattaa tällä tawoin päästä tarwitsewan lähimäisensä auttajaksi!
Lähde: Suometar, n:o 1, 5.1.1849