K. A. Castrénin haudalla

K. A. Castrénin haudalla. Kirjoittanut Isak Hirvonen

Meiltä päivän matkan päättää ilta,

Uupumus kun silloin saavuttaa,

Päivä sulosilmäns’ matkaajilta

Synkkään öiseen vaippaan piilottaa.

Sulta kesken päättyi päivän matkais,

Päivyesi laski noustuaan,

Tuonen kolkko kalpa tiesi katkais,

Joka seppelöi Sun toivollaan.

Nuorna korjas Sinut taltehensa

Hauta synkkä, syvö, pohjaton;

Tuoni kutsui Sinut tuvillensa,

Tuoni, rautakoura armoton.

Mutta voisko hauta olla Sulle

Kolkko, povess’ armaan Suomenmaan?

Ei! – Se niin voi olla vihatulle,

Vaan ei rakkahalle milloinkaan!

Hautais täss’ on Sulle äidinhelma,

Helma hellä, sulo, suruton;

Laps’ oot tämän äidin tuuditelma, –

Helmassaan on rauhas’ verraton!

Lepää rauhass’, nuku suloisesti

Äidin helmass’, lapsi Suomenmaan!

Äiti Sua aina vakaisesti

Viihdyttääpi lempilaulullaan!

Kansalainen [Isak Hirvonen].

Lähde: Uusi Suometar 28.4.1873.