K. A. Castrénin haudalla

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
K. A. Castrénin haudalla.

Kirjoittanut Isak Hirvonen


Meiltä päivän matkan päättää ilta,
Uupumus kun silloin saavuttaa,
Päivä sulosilmäns’ matkaajilta
Synkkään öiseen vaippaan piilottaa.
Sulta kesken päättyi päivän matkais,
Päivyesi laski noustuaan,
Tuonen kolkko kalpa tiesi katkais,
Joka seppelöi Sun toivollaan.
Nuorna korjas Sinut taltehensa
Hauta synkkä, syvö, pohjaton;
Tuoni kutsui Sinut tuvillensa,
Tuoni, rautakoura armoton.
Mutta voisko hauta olla Sulle
Kolkko, povess’ armaan Suomenmaan?
Ei! – Se niin voi olla vihatulle,
Vaan ei rakkahalle milloinkaan!
Hautais täss’ on Sulle äidinhelma,
Helma hellä, sulo, suruton;
Laps’ oot tämän äidin tuuditelma, –
Helmassaan on rauhas’ verraton!
Lepää rauhass’, nuku suloisesti
Äidin helmass’, lapsi Suomenmaan!
Äiti Sua aina vakaisesti
Viihdyttääpi lempilaulullaan!

Kansalainen [Isak Hirvonen].


Lähde: Uusi Suometar 28.4.1873.