Kaarina Maununtytär
| Kaarina Maununtytär. F. M. Franzén’ilta. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén |
- Oi koito mökeistäni matalista,
- Miss’ elo oil niin tyyntä, rauhallista,
- Kuin huipuill’ huimaaville jouduinkin,
- Miss’ onni peittyy jyrypilvihin.
- Mi ilo asunnoissain alhaisissa!
- Mi pelko hovin kultakerroksissa,
- Kuin puhtautein poistuvan jo näin!
- Oi lapsuuden sä ylkä-ystäväin!
- Tok’ armas aarre mulle sijaan suotiin,
- Kun kuninkaani puolisoks’ mä luotiin
- Ja rauhoittaa sain synkkää sydäntään
- Ja valvoella unenhetkiään.
- Niin muutin mökeistäni hovihinsa,
- Vaan kahleisin jo vaihtui purpurinsa.
- Mä vangistossa häntä hoitaa sain;
- Jos ois’ hän haudassakin rinnallain!
- Vaan kova käsky hänen veljeltänsä
- Sai hänet kärsimähän yksinänsä
- Ja poikasemme mieron tielle loi,
- Mi hädin tuskin hälle haudan soi.
- Tok’ onnen oikuista jo vihdoin tässä
- Maan hellän helmass’ olen lepäämässä.
- Ja moni kyynel juoksee, muistuttain
- Viel’ avuistain ja elinvaiheistain.
Lähde: Hämeen Sanomat 5.2.1879.