Kaarinalle

Kaarinalle Kerran konsertissa Kirjoittanut Eino Leino

Kuulin ma sävelten myrskyn,

tunsin tuntehet tuhannet,

näin näyn, jota en tiennyt:

Herran Maarian madonnan,

säihkymättömän sävelen,

laulun laulamattomankin.

Silloin aattelin: ajatus

joskin on tekojen herra,

sentään on korkeinta heleys. –

Heleys Suomen yön valohämyisen,

jost’ ei aamu, ilta tiedä,

kenen ruusut ruskoisemmat.

Haastan, min sanovi harppu:

mieli kieltä kirkkahampi,

ylin on ylvästen vapaus!

Vapaus i]on ja älyn,

vapaus vankien, vapaiden –

kauneus on kahlimaton.

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.