Kaarle XII:n kuolemasta
| Kaarle XII:n kuolemasta Kirjoittanut Zacharias Lithovius |
- Surullisten Suomalaisten
- Parkupuheet, Pohjalaisten
- Ison itkun ilmoitukset,
- Vaikeammat valitukset.
- (Vähän lyhennetyt).
- Oho orpoj’ onnettomi’!
- Alimmaisi’ armottomi’!
- Vaivattua valtakuntaa!
- Suomen saarta surkeata!
- Kuinka kävi kätehemme,
- Kovuus kohtais kotohomme,
- Osaisit onnettomuudet,
- Vahingot, viel’ vaivaisuudet!
- Sillä siirtyi sankar suuri,
- Maakunnasta myöskin muuri,
- Iso isänt’ isänmaasta,
- Valtakunnast’ vainotusta,
- Kaatui kullainen kuningas,
- Alimmaisilt’ armollinen,
- Lankeis luodilt’ lentävältä,
- Pyllist’ pyssylt’ paukkuvalta,
- Norjan nurmelle nykertyi,
- Tylyn Tanskan tanterelle.
- Entisiä edessäni
- Aikoj’ ajatellessani,
- Monet muistuu mieleheni,
- Johtuu joskus järjelleni;
- Kuinka kaikkein Korkeamman
- Tahdon täytyy tarkkaisimman
- Tapahtua tähdiss’, tuuless’,
- Maassa, muuallakin, meress’,
- Ihmeellisest’ itse ilmass’.
- Joka paikass’ juuri julki
- Kuinka kaitsi kuningasta,
- Varjel’ vaaroist’, vahingoista,
- Alust’ armollisest’ autti
- Jumal’ itse ihmeellisest’.
- Nimittäin Narvan nurmell’
- Voiton veti vähäll’ väell’
- Venäläisilt’ verrattoman;
- Puolan pelloll’ päästyänsä
- Väkinensä voiton väänsi,
- Augustusta ahdisteli,
- Pahan paavin parvest’ päästi,
- Saattoi Saksass’ voimallisest’
- Vapauden vainotuille.
- Mutta muuttuivat mokomat
- Otolliset onnen otsat,
- Sangen suureksi suruksi,
- Kadotukseksi kovaksi,
- Pyrittyä Pultavahan,
- Tartarilt’ talutettua.
- Vaka valta varjel’ vielä
- Voideltuaan voimallisest’,
- Pehtaroi kun Benderissä,
- Soti sijass’ soukkaisessa,
- Turkin tuiman tanhualla,
- Monta maahan martaaks mätti,
- Janitsaarein ioukost’ jätti.
- Jumal’ jälleen johdatteli,
- Joukkoinensa johdatteli
- Kotihinsa kulkiessa.
- Mureheksi riemu muuttui,
- Sangen suureksi suruksi.
- Vaikka vaivoin vaadittihin,
- Pahat pois pakenemahan,
- Kuiten kaikkein Korkeamman
- Tapaht’ tahdost, totisimman,
- Että eros esivalta,
- Kuoli kuulu kuninkaamme,
- Lankeis luodilt’ laumaltansa.
- Kätes kiivahast’ kirottu,
- Sormes, suones sadateltu,
- Kinttus kivust’ kuivatkohon,
- Jäsenesi jäätyköhön!
- Joka joutses jännittelit,
- Panit pyssyt paukkumahan,
- Ampumahan arvollista,
- Voideltua voimallista!
- Kukkulat kaikk’ korkeammat,
- Tunturit te Tanskan tuimat,
- Norjan niityt, nurjat nurmet,
- Manterehet, maat ja metsät
- Mureeks mustaks muuttukohot,
- Surekohot surkiasti!
- Älköhöt äkätkö äänet,
- Saapuko satehet sinne,
- Koskeko kanss’ koskaan kaste
- Vihollisten vainioille,
- Sillä siellä sodan sankar
- Ammuttihin aivan ankar.
- Älkäät ilkeät iloitko,
- Rivot riettahat riemuitko,
- Vaikka vaipui voimallinen,
- Kaatui kullainen kuningas,
- Ruumis rangaksi raukeni,
- Meni martaaks manterehen.
- Sielu siirtyi parempahan,
- Pyrki taivahan talohon;
- Kunnia kuuluupi kauvas,
- Mainitahan mailmassakin
- Kuuluisan kuninkaan Kaarlen,
- Sankarin sodassa suuren!
Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.