Kahden puolen rajalinjaa (1936)
| Kahden puolen rajalinjaa Kirjoittanut Eero Eerola |
- Kahden puolen rajalinjaa
- samat vaarat kiertää,
- samat kosket kohisee
- ja samaa virttä viertää.
- Kahden puolen rajalinjaa
- samat kukkuu käet,
- konsa kevät humisee
- ja viherjöivät mäet.
- Kahden puolen rajalinjaa
- sama korpi huokaa,
- sama kansa vartovi:
- jo meille päivä tuokaa,
- kahden puolen rajalinjaa
- elon lupa luokaa,
- elon ilo, kodin onni
- selvä, suuri suokaa!
- Meill’ on mieli yhteinen
- ja yksi meissä veri,
- taatoiltamme, maammoiltamme
- jokainen sen peri;
- peri kansa Suomen puolen,
- kansa rajan takaa,
- laulun onnen, kannelsoiton,
- missä mieli vakaa
- itkee alla kyynelten
- ja haastaa samaa kieltä,
- huokaa itkuvirttänsä
- se kalmistoinsa tieltä,
- taikka saattaa morsianta
- poies maammon luota,
- polkee pitkin pitkospuita
- määrätöntä suota,
- taikka juhlii lempimielin
- sankarsulhojansa,
- tanssii päivän, laulaa viikon
- heimojuhlissansa.
- Mutt’ ei konsa lannistu,
- ei kontioita pelkää,
- uhmaa talven tuiskussakin
- vuorta, järvenselkää,
- sillä sill’ on tiedossansa
- luotteet lujimmaiset,
- syntysanat suurimmat
- ja taiat taivahaiset.
- Niitä oppi lapsena jo
- polvenkorkuisena,
- taikka lauloi mannun henki
- karjan paimenena. –
- Lauloi ilma, lauloi vesi,
- kaartui kaunis taivas:
- Ota taiat, luonnon taiat,
- vaimentele vaivas,
- opi itse Ukolta
- ja uhrikuusikoista,
- varvikoista valitse
- ja unten unelmoista.
- Noin ne sulle kuiskivat,
- noin puhuu korpihonka,
- lausuu Luojan taivahalta
- pitkä pilvenlonka:
- Itse tääll’ on ylettävä,
- tahdoin, taikavoimin,
- kohottava korven tieltä
- töin ja kovin toimin,
- ristit tielle rastittava,
- pilkat selvät puihin:
- tästä käyös karjalainen,
- älä luota muihin,
- älä oudon veljeyteen,
- älä valhehurmaan,
- joka voipi viekotella
- vilppiin, velisurmaan,
- hukuttaa, kuin painuu päivä
- meren helmaan hiljaa,
- taikka niinkuin halla niittää
- kypsyväistä viljaa. –
Lähde: Eerola, Eero 1936: Maan virsiä: runoja. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.