Kahden vaiheilla (Fröding)
| Kahden vaiheilla Kirjoittanut Gustaf Fröding |
- Hän on leskimies, vanha ja päästänsä kalju,
- kitupiikki ja häijy ja rähjys ja rahjus;
- jos ma ottaisin tuon, jopa öisin ma halju, –
- ja hyi sua, saituri, hyi sua, nahjus!
- Lisäks hällä on lapsiakin,
- – jopa vai, jopa ottaisin!
- Mut kun muistelen taas talon laihot ja luuhat
- ja ne lypsävät lehmät ja täytetyt aitat
- sekä köyhien tyttöjen tuskat ja puuhat,
- kun ruuasta rehkit ja vaatteita laitat,
- toki silloin ma arvelen ain:
- niin, ehkäpä, ehkäpä vain!
- No, sen ties, tosin toiselle valat ma vannoin,
- kun Atlantin laivahan pois hänet saatoin:
- hän on nuori, hän keikkuen kääntyvi kannoin,
- hän on reima ja hieno, mut köyhä ja maatoin,
- ja hän lempeni saada nyt vois,
- jos täällä, vain täällä hän ois!
- Mut ei mielestä vaan mene tuo, mitä tietää
- talo suuri, min kattilat kirkkaina nään mä;
- – sopis lievätä myöten ja ukkoa sietää,
- – hän on raihnas ja vanha, ja leskeksi jään mä!
- Miten hyljätä vois, mikä saataviss’ ois,
- ois syntiä heittää se pois!
- Mut on suurempi synti, jos pettänen varsin,
- kun ma uskoni annoin lausein ja aikein:
- sitä ratkeamaako ma ehjäksi parsin?
- – Sydän tyrtyy, ja istun miettehin haikein,
- ja on kurkussa itkunpää,
- kun mielehen muistuu nää!
- Mut se ukko ja tuo yhä keinoja kysyy,
- miten untuvapatjoilla pääsisin pahat,
- ja ne kaapit ja kellarit päässäni pysyy
- ja ne lehmät ja lampaat ja possut ja – rahat!
- Hänet ottanen pois, hänet ottanen pois,
- vaikk’ kuustoista lasta ois!
Lähde: Fröding, Gustaf 1915: Valikoima runoja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.