Kaiho

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaiho

Kirjoittanut Friedrich Schiller


Laakso tää on ahdas, pieni,
usvat kolkot painostaa.
Pois jos johtaa voisin tieni,
minne mieli kaihoaa!
Kunnaat kukkii lounaan mailla,
ikikevään siellä nään:
Saisin liitää linnun lailla
yli vuorten etelään!
Sulosoinnut, täyttäin tienot,
taivaanrauhaa rintaan luo;
yli kenttäin leyhkät lienot
tuoksuin balsamia tuo.
Kultaheelmäin loistoon kiehtää
tummat viidat lehviään;
mieltä kirjokukat viehtää,
joit’ ei talvi riistäkään.
Mitkä ihmeet silmää kohtaa
säihkeess’ ikiauringon!
Miten vuoret väikkyin hohtaa,
miten lauha ilma on! –
Oi, mua estää virran hyrskyt,
jotka pauhaa kuohupäin;
välillämme kohoo tyrskyt,
sydänparkaa säikyttäin.
Venho vaappuu, tullen tuolta,
soutajaa en nähdä voi.
Purteen hyppää ilman huolta!
Henget sitä haltioi.
Usko, tohdi, – sillä, tiedä,
onni ei tuo takeitaan;
sinut ihme vain voi viedä
ihanuuteen ihmemaan.


Lähde: Juva, Valter 1926 [1916]: Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.