Kaikkein sota kaikkia vastaan

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
1. Kaikkein sota kaikkia vastaan.

Kirjoittanut Hilja Pärssinen


Halki maailman soi sotahuuto:
»ylös otteloon, on voiman koitos,
elon suuri kilpakenttä teille
tuolla aukenee, hei sinne käykää!
Siell’ on sotisopaan suorineita
miestä, naista, lasta miljoonittain.
Taistoon ihmiset, – se kohtalonne!»
Noin se huuto soi, ja säestystä
koneet ryskiväiset sille soitti.
Junat kiisi vihlovaisin huudoin,
laivat merta uursi, sähkölangat
silmänräpäyksin sanaa saatti.
Tuolla kivimuurit taivoon nousi,
pilviin pisti tehtahitten tornit. –.
Kaikkialla kuumeinen ol’ melske.
Noin se huuto soi. Ja ihmislaumat
kilpakentälle ne ryntäeli.
Väkevämpi heikomman löi maahan,
korjas saalihin ja eelleen ryntäs, –
kaikkein sota kaikkia ol’ vastaan,
sota, jolle ylistystä soitti
ajan viisaat. Näin he laulun laati:
»Vapaa kilpailu sa ylistetty
nyt ja vastaisuudessakin ollos,
sinä väkeville voiton annat,
kell’ on voimaa, ohjat sille siirrät,
heikot porraspuiksi alentelet,
ylistetty, ylistetty ollos.»
Noin se huuto soi, ja kaiku vastas
kaikkialta: »sotaan, sotaan, sotaan,
ylös yksilöt ja ylös kansat
olemisen ottelohon kovaan.
Sydän kivikova, rautakäsi,
järki punnitseva, tyyni, kylmä,
siinä haarniskasi taistelossa».
Huuto miljoonia taistoon nosti.
Melu, melske, ryske ilman täytti.
Konsa yksi voitti, sata sortui,
maassa uhrit ulvoi tuskissansa.
Sakeana savust’ oli ilma,
toinen toistaan sieluhun ei nähnyt.
Nähtiin vihamies, ei ystävätä.
»Ihmisyys» vain huulill’ oli loru –
tahi hourekuva. – Järkimiesten
aatokset vaan mammonassa pyöri
tahi viran laidunnurkkaa tuota
paimensi he tyytyväisin mielin.
»Kaikki oli niinkuin olla piti»,
sota kaikkein kaikkia vastaan.


Lähde: Liinamaa, Hilja 1908: Lausuttavia runoja. V. Työväen sanomalehti o. y., Helsinki.