Kaikkinäkevän kasvoin edessä
| 22. Kaikkinäkevän kasvoin edessä. Kirjoittanut Simo Korpela |
- Sä, Herra, kaikki näkevä;
- Mä taitamaton, pieni!
- Sun pyhäin kasvois edessä
- Mun kulkee aina tieni.
- En silmäis alta milloinkaan
- Hetkekskään pakoon pääse.
- Ja työni arvottominkaan:
- Ei huomaamattas jää se.
- Sun silmäs kaikki nähnyt on.
- Tää nöyryyttääpi mieltä:
- Oot nähnyt, kun ma kelvoton
- Poikkeilin taivaan tieltä.
- Mit’ muut ei nähneet, senkin näit:
- Sä näit, mit’ ajattelin;
- Näit, kuinka itse unhoon jäit,
- Kun mailmaa mielistelin.
- Sä kaikki näit ja sittenkin
- Osoitit laupeutta
- ja neuvoit sanoin suloisin.
- Oi suurta rakkautta!
- Et hyljännyt, vaikk’ kaikki näit.
- Mua hyljännyt et siitä!
- Vaan vaalit, hoidit, luoksen jäit.
- Oi sielu, Herraa kiitä!
- Vaikk’ kaikki näit, et hylkää vain:
- On isänsydän sulla.
- Siks uskallan ma huono ain’
- Sun etees, Jeesus, tulla.
- Niin tulla kuin laps’ langennut
- Lähestyi isää hyvää:
- Ei isän sydän saattanut
- Karkoittaa erhettyvää.
- Sä kaikki näit; tää nöyryyttää,
- Mut tuo myös lohdutusta:
- Ja kaikki näät, en hukkaan jää,
- Jos kuink’ ois yöni musta.
- En hukkaan jää, sä luonan oot
- Ja langetessan nostat.
- Jos häijyt kuinka raivotkoot,
- Mun pelastat, ne kostat.
- Sä kaikki näit ja kaikki näet,
- Sä kaikki teet kuin tahdot.
- Sun eestäs väistyy vihan väet
- Kuin haahden tieltä vahdot.
- Siks enpä hätään joudukkaan,
- Jos mitä tullee vastaan!
- En hätäänny, kun muistan vaan:
- Ain’ auttaa isä lastaan.
- Sä, Herra, kaikki näkevä;
- Mä taitamaton, pieni!
- Sun pyhäin kasvois edessä
- Mun kulkee aina tieni.
- Tää nöyryttää ja lohduttaa,
- Tää alentaa ja nostaa.
- Näin, Isä, lastas horjuvaa
- Viet iloos ahdingostaan.
Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.