Kaipaus (Forsman)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaipaus.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Nyt metsäss’ ei oo oksaakaan,
Mill’ lehtiverho ois.
Nyt talvi vaan on valloillaan,
Kun karkas suvi pois.
Ah! ulkon’ ompi talvi, niin
Sisällä myöskin vaan;
Jos kulkis maihin äärimpiin,
Sen kohtais ainiaan.
Jos lämpenis, maa vihertäis,
Ja päiv’ ois kirkkahin,
Yht’ autioksi, kylmäks’ jäis
Poveni kumminkin.
Kevääni oi! en riemuas
Saa nähdä uudestaan;
Aurinko syömmen, haudastas
Et koita milloinkaan.
Mun sielun’ sun ol’, tunteen’ sun,
Eloni elämäs.
Nyt yksin kaipuu viel’ on mun,
Muut veit sä mennessäs.
Mull’ lieden eessä hauskint’ on
Nyt muistot entiset,
Kun hiipuessa hiilikon
Loppuupi askaret.


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.