Kaipaus (Jussilainen)

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaipaus.

Kirjoittanut Gabriel Jussilainen


Mä muistelen nyt murheella
Aikoja nuoruuden,
Kuin viattomuus kajasti
Pohjalla sydämen.
Mä onnen kukka kedolla
Seisoin juur’ sorjana,
Ja aamuruskon hettehet
Kuumotti poskilla.
Ei päivän sade polttanut
Mun poskipäitäni,
Ei myrskyilmat riistäneet
Pois lempilehtiäin.
Ne sädevaihdon lähetti
Vaan aurinkoiselle,
Ja väkevällä voimalla
Ärjäsi ärjyille.
Ei pohjan ukko tärpännyt
Hahteeni kärkeensä,
Ja Neiti seisoi kokalla
Keralla joutsensa.
Vaan jo on haaksi huononnut,
Murtaissa myrskyjen,
Jo laiva soma lahonnut
Hylyksi altojen.
Ja punalippu välkyvä,
Se viiri ihana,
Se surulla jo kuvaapi
Vaivojen vaakunaa.
En voita enään takaisin
Päiviä nuoruuden,
Kun toivon ruusu kukoisti
Pohjalla sydämen.
Jo pian hauta avajaa
Ovensa minulle,
Jo siirryn multamajoihin
Menneitten sivulle.
Hyvästi nuoret ystävät!
Hyvästi nuoruus vain!
Mä vedän ukkoin keralla
Tupakkipiippuain.

[Gabriel] Jussilainen


Lähde: Hämäläinen 14.6.1861.