Kaipaus A. Långin haudalla
| Kaipaus A. Långin haudalla.*) Kirjoittanut anonyymi |
- Sæ seisoit seassamme
- Kuin kukka loistava,
- Ja olit toivonamme
- Kuin pæivæ koittava.
- Kuin tuomi kukkivainen
- Ja rûsu lâksossa,
- Nîn olit loistavainen
- Sæ meidæn seurassa.
- Sæ Suomen kansâ lemmit,
- Sen mâta rakastit,
- Sen taivasta sa suosit,
- Ja nîstæ riemuitsit.
- Sen etên uhrâmahan
- Sæ riensit voimasi,
- Nîn sâttâ satamahan
- Sen, oli toivosi.
- Vân ennen kuin sæ nousit
- Ja astuit taistohon,
- Jo Herra tiesi toisin,
- Sun kutsui lepohon.
- Se sulle elon tuotti
- Ja onnen pysyvæn,
- Vân meille surun sâtti
- Ja jætti ikævæn.
- Sua kaipa Suomen kansa,
- Sua kaipa ystævæs.
- Kun kuolo silmäs sulki,
- Ei næhnyt tuttavas.
- Mua kuinka suru painâ,
- On raskas mieleni,
- En sanoakkân taida,
- On heikko kieleni.
- Jos kielenki mæ saisin
- Ja kaikki huoleni
- Mæ kertoella voisin,
- Ei mûtu mieleni.
- Vân koska suru painâ,
- Suo Herra lohdutus,
- Ja auta meitæ aina
- Kun tulâ kutsumus!
J. V–r–.
*) Tæmæ Lång oli Seminârin oppilas toisella luokalla. Hæn toivoi hartâsti p^æsevæsæ kerran opettamân ja sivistäm^æm armân Suomen lapsukaisia. Mut Luoja oli toisin m^ærænnyt, ja kutsui hænet nuorûtensa iæssæ pois. Hæn kuoli tæssæ kaupunnissa vîme kesäkûn 9 p. Hænen tomunsa lep^æ Jyväskylän hautûmâssa. Sinne sen sâttoi mûtamat hænen opettajansa ja jotkin kanssa-oppilânsa. Toim.
Lähde: Keski-Suomi 28.8.1869.