Kaipaus A. Långin haudalla

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaipaus A. Långin haudalla.*)

Kirjoittanut anonyymi


Sæ seisoit seassamme
Kuin kukka loistava,
Ja olit toivonamme
Kuin pæivæ koittava.
Kuin tuomi kukkivainen
Ja rûsu lâksossa,
Nîn olit loistavainen
Sæ meidæn seurassa.
Sæ Suomen kansâ lemmit,
Sen mâta rakastit,
Sen taivasta sa suosit,
Ja nîstæ riemuitsit.
Sen etên uhrâmahan
Sæ riensit voimasi,
Nîn sâttâ satamahan
Sen, oli toivosi.
Vân ennen kuin sæ nousit
Ja astuit taistohon,
Jo Herra tiesi toisin,
Sun kutsui lepohon.
Se sulle elon tuotti
Ja onnen pysyvæn,
Vân meille surun sâtti
Ja jætti ikævæn.
Sua kaipa Suomen kansa,
Sua kaipa ystævæs.
Kun kuolo silmäs sulki,
Ei næhnyt tuttavas.
Mua kuinka suru painâ,
On raskas mieleni,
En sanoakkân taida,
On heikko kieleni.
Jos kielenki mæ saisin
Ja kaikki huoleni
Mæ kertoella voisin,
Ei mûtu mieleni.
Vân koska suru painâ,
Suo Herra lohdutus,
Ja auta meitæ aina
Kun tulâ kutsumus!

J. V–r–.

*) Tæmæ Lång oli Seminârin oppilas toisella luokalla. Hæn toivoi hartâsti p^æsevæsæ kerran opettamân ja sivistäm^æm armân Suomen lapsukaisia. Mut Luoja oli toisin m^ærænnyt, ja kutsui hænet nuorûtensa iæssæ pois. Hæn kuoli tæssæ kaupunnissa vîme kesäkûn 9 p. Hænen tomunsa lep^æ Jyväskylän hautûmâssa. Sinne sen sâttoi mûtamat hænen opettajansa ja jotkin kanssa-oppilânsa. Toim.


Lähde: Keski-Suomi 28.8.1869.