Kaipoon hetkenä

Kaipoon hetkenä. Kirjoittanut J. H. Erkko

Empä tiedä, mikä tunne

Suuresti mua surettaa,

Käännän silmän, katson kunne,

Aina jokin murhettaa.

Taitaa tyttö, oma neiton’

Hellästi mua kaivata,

Sempätähden pitää heiton

Tykönsä juur’ karata.

Vaikka tauti, kukatiesi,

Kovasti hänt’ rasittais’,

Vaikka herra Tuoni veisi,

Omaksensa omistais’.

Rientää pitää toden peräst’,

Vissist’ hän mua kaipaapi;

Luoksensa kuin pääsen sieväst’,

Suutelon mull antaapi.

[J. H.] –[E]rkk[o]–

Lähde: Sanomia Turusta 28.3.1872.