Kaipuu

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaipuu.

Kirjoittanut Eero Eerola


Ne vanhat puistot, sen vanhan maan,
tuvan, missä mun keinahti kehto,
ne näen ma unissa ainiaan...
oli linnunlaulua lehto...
Kotoniityn rantahan laine lyö
niin vienoisesti ja hiljaa,
työn vakaisa kansa se siunaten syö
oman pellon puhdasta viljaa.
Ja kaukaa laidasta kylän haan
jo paimen torvella huhuu,
se kutsuu kotihin karjojaan,
se metsän kielellä puhuu.
Pyhäaamuin ylitse laakson sen
soi vanhan tapulin kellot...
sen juurella kerran kun uinailen,
näen aina ne rakkaat pellot.


Lähde: Eerola, Eero 1930: Kuokka, miekka ja auringon armo: isänmaallisia runoja. Forssan kirjapaino o. y., Forssa.