Kaisla, kaisla, huohu!

Kaisla, kaisla, huohu! Kirjoittanut Gustaf Fröding

      Kaisla, kaisla, huohu,

      laine, laine soi;

      te lausukaa, miss’ Inka nyt,

      tuo armas askaroi?

Hän huusi kuin ammuttu sorsa, kun hukkui hän,

oli aika kevään vihreän.

Väki vihoin häntä kohteli Heinojanpään,

se koski mieleen hempeään.

He vihoin häntä kohteli rikkauttaan,

kun vaali hän nuorta rakkauttaan.

He pistivät silmäterään oan,

he heittivät liljahan tahraa loan.

      Niin surren, surren loiski,

      sa surulampi, oi;

      kaisla, kaisla, huohu,

      laine, laine, soi!

Lähde: Fröding, Gustaf 1915: Valikoima runoja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.