Kaksi kieltä samassa maassa

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaksi kieltä samassa maassa.

Kirjoittanut Vestigia terrerit.


Kaksi kieltä samassa maassa.


Näinä päiwinä on painosta lähtenyt kirjanen Belgian kahdesta kielestä, jotka tietysti owat franska ja flamandin kielet. Kirjasen koko henki on wieno, sowinnollinen ja isänmaan rakkautta täynnä, sentähden warsin hupasa lukeaa. Se on keis. senatin präntistä paiuettu ja luultawasti hallituksen toimesta; se on, myös odotettawa seuomeksi.
Belgiassa owat molemmat kielet melkein yhtä lawialta puhutut. Wallonit, Belgian Franskalaiset owat ainoasti wähän lukuisemmat kuin flamilaiset, Belgian saksalaiset. Flamin kieli ei kuitenkaan ole sulaa saksaa, waan hywin paljo poikkeewaa murretta, niin että sitä sopii paremmin kutsua ominaiseksi kielektsi; itse antawat he sille "alisaksalaisen" nimen. Pääasia on ettei nykyinen Saksalainen sitä ymmärra ollenkaan.
Meillä ollaan paraikaa kowassa kiistassa kahden kielen suhteen, joista toinen tähän asti on ollut sorrettu ja siwistyneiltä unhotukseen jätetty. Wirkakunnissa käytetty kieli on meillä myös siwistyneen kansan yleinen puhekieli ja kotosin naapurimaasta, jossa se on koko kansan puheen ja kirjallisuuden kannattajana. — Aiwan sama on Belgiassa laita, kuitenkin sillä eroituksella että waltakieli on wähän suuremman kansaosan puhekielenä kuin sen sorrettu toweri. Muutoin on yhtäläisyys Suomen ja Belgian kieliseikkain wälillä niin suuri kuin se joskus waan olla taitaa. Siellä niinkuin täälläkin käy opetus oppilaitoksissa franskaksi ja flamilainen nuoriso wierastuu niin isäinsä kieleen, etta heitä. wirkamiehitsi tultua, on warsin mahdotoin saada kynällänsä wiiwaakaan wetämään oman äitinsä sanoja. Oppineita äitinkielensä rakastajia on sielläkin; mutta harwa lukee heidän tekemiänsä kirjoja. Walitus kuuluu yhäti sorrettuin puolelta, että oikeuden asiat ja kaikki wirkakirjoitukset toimitetaan wieraalla kielellä, jota eiwät asianomaiset ollenkaan ymmärrä. Sanalla sanoen: koko kieliseikka on siellä niinkuin täälläkin; ainoasti se on eroitus että waltakieltä puhuu suurempi osa koko waltatunnan wäestöä. Ja se eroitus meistä näkyy hywin painawalta.
Edellä jo sanoimme, että kirjasen tarkoitus on warsin sowinnollinen. Kirjoittaja muka tahtoo kunkin Belgian kansalaisen oppimaan molemmat kielet ja sitte käyttämään kumpaa hywänsä. Sowinnon aihe on aina kaunis ja lukiaa wiehättäwä; sen tuntee kukin, joka tämän kirjasen saa käsiinsä. Eikä meidän aikomuksena ole suinkaan sen hywiä waikutuksia wähentää, Soisimme sydämestä että se meillä saisi paljokin lukioita, erittäinkin niiden joukosta, jotka wielä owat hempeät ja weltot oman kielemme asiassa. Ehkä lämmittäisi tämän kirjoittajan monet suloiset ajatukset heidän sydämiänsä, tuntemaan mitä meilläkin totisen kansalaisen rauhaan kuuluu.
Mekin otamme siitä muutamia palasia ja teemme lopuksi yhden ainoan muistutuksen.
"Waara ja iso waara on erottaa kielen kautta saman isänmaan lapset. Sen tahdon näyttää wertauksella perhekunnasta.
Mikä tekee perhekunnan onnen? Se on sopu, yksimielisyys, hystäwyys sen erinäisten jäsenten wälillä; se on yhteys, se keskinäinen edeswastaus suojelemisessa mitä heillä on ja warjella sitä hywää, joka jätteissä on heille testamenteerattu esi-istitä; pojan luottamus, weljellineu rakkaus, keskinäinen kehoitus kristillisiin awuihinh lakien kunnioitukseen; alituinen työ kunkin perheen jäsenen hywäksi.
Ne perustukset, jotka tekewät yhden erityisen perheen onnellisuuden, eikö ne ole yhteiset kaikille perheille, jotka tekewät kansan? Jos nämät perustukset owat wälttämättömästi tarpeelliset kolmen eli neljän kansalaisen yhteydelle, wakuuttamaan niille onnellista tilaa ja sitä kunniallista nimeä, joka heillä on, eikö samat syyt ole onnen ohjat kokonaiselle kansalle?
Wälttämättömäksi ehdoksi perheen onnelle olen minä tehnyt: yhteyden, weljellisen rakkauden, keskinäisen edeswastauksen kaikissa elämän wehkeissä. Mutta se yhteys, ei woi pysyä woimassa waan ainoasti siten että lapset taitawat toinen toisensa ymmärtää, keskinäisesti yhdistyä sielussa ja sydamessä? Kestinäinen edeswastaus ei ole mahdollinen muulla ehdolla kuin niin että perheen erijäsenet tunnollisesti arwaawat toinen toisensa sanat, työt ja riennot. Keskinäinen kunnioitus, yhteinen henki pitää wetämän heitä toinen toisensa luoksi, sama yhteinen side kiinittämän heitä yhteiseen kättyeen.
Nämät ehdot perheen yhteydeelle, löytyvätkö ne Belgiassa (Suomessa)? Owatko kaikki jäsenet tilaisuudessa kunniottamaan toinen toisiansa, ymmärtämään toinen toisiansa? ....
Surumielellä täytyy minun tähän wastata: Ei! Ja tämä tunnustus yksin jo saa wälittömäksi seuraamukseksi tutkinnon niistä wälikappaleista, jotka olisiwat sopiwaiset poistamaan tämän perheellisen wailinaisuuden, josta kutin Belgialainen (Suomalainen) erittäin kärsii ja jota jättää kansallisuuden, kaikkein tulewaisunden waaroille altiiksi.
(Jatketaan.)


Lähde: Hämäläinen 12.6.1863