Kaksi kieltä samassa maassa II

Kaksi kieltä samassa maassa II. Kirjoittanut Vestigia terrerit.

Kaksi kieltä samassa maassa II.

(Jatkoa.)

Tämän lehden 24 n:ssa jo otimme mainitusta kirjasesta lyhyyn kuwauksen niistä haitoista, joita Belgiassa tunnetaan kaksikielisyydestä. Lukiamme ehkä äkkäsiwät että ne kaikki sanasta sanaan sopiwat meidän tiloihin. Sen wuoksi onkin tämän kirjasen ilmestyminen meidän mielestä ainoan arwonsa Suomessa kannattawa. Sillä tosi on, että "toisinaan ilkiät epäluulot käywät läpi kansalaisten sydämen ja häwäisewäisiä ajatuksia tunkee heidän mielensä weljiensä suhteen, jotka puhuwat kieltä, jota he eiwät ymmärrä. Tämä pakon tekemä erotus, tästä syntynyt mahdottomuus keskinäiseen suostumukseen ja luottamukseen yhteiselämän monissa yhteissä, kartuttaa kylmyyttä, huolettomuutta, pakenemista toinen toisistansa, missä ainoasti weljellisyys, rakkausyhteiseen isänmaahan pitäisi oleman nähtäwänä,"

Tässä emme tahdo enempää luetella, koska luulemme että lukiamme kukin kohdastaan kipiästi tuntewat kuinka kaksikielisyys kosee kutakin.

Käännymme siis toiseen tulkinnon puoleen, jossa kirjoittaja kuwailee syyt tähän haitallisuuteen. Ne jakaa hän kolmeen luokkaan: 1) Hallituksen ja sen wirkamiesten, 2) Flamilaisten opettajain ja kirjaniekkain, ja 3) Flamilaisen yleisön itse. Wuonna 1856 oli Belgiassa komitea asetettu, aiwan niinkuin meilläkin nykyisemmin, tutkimaan millä neuwoin paraiten saataisiin sorrettu Flamilanen kieli oikiaan arwoonsa, erinomattain wirkakieleksi. Se komitea jakoi itse työnsä niin, että yksi osa otti tutkiaksensa mitä oikeuden ja lakityöhön kuului, toinen opetusasiat, kolmas sotamenot ja neljäs hallintoseikat. Sisäministeri Dedecker oli nähtäwästi asian puolustaja ja innollisella puheella Flamilaisten kielellä antoi hän komitealle hallituksen puolesta tärkeitä neuwoja ja kehoituksia. Tämä komitea tarwitsi wuosikausia tutkintoihinsa ja wasta 1861 tuli asia waltiopäiwäin eteen. Kuinka toisin meillä! Kolmessa kokouksessa suoritti meidän komitea koko työnsä ja hallituksen puolesta ei tietysti tehty mitään muuta kuin komiteaan jäsenten nimitys. Mutta kyllä sen teos oli myös sen mukaan, niinkuin jo kaikki tiedämme. Katsokaamme hywin lyhyesti mitä Belgian komitea teki.

Opetuksen asiaa tutkiwa osa lausui: 1) Flamilaiskieli on juurta jaksain opetettawa. 2) Nykyjään on sen opetukseen liika wähän aikaa määrätty, 3) Nykyjään oppilaisilla ei ole oikiaa syytä opetella sitä kieltä, mutta niin pian kuin näytetään että sen kielen tunteminen tuottaa etuja, tulee se ostittawaksi yhtä hywin kuin franskakin; sentähden on tarpeellista että edelkäsin halullisille hakioille julistetaan että wissin määräajan kuluttua wirkoihin flamilaisissa maakunnissa ei aseteta muita kuin niitä, jotka tuntewat molemmat kielet. Mitä meikäläiset siitä sanonewat? Wielä lisäsi osakunta kuinka oppilaitoksissa paikottain wielä opetettiin franskan kieltä ennenkuin flamilaista, ja opetus tapahtui franskan kielellä. Aiwan niinkuin meilläkin ruotsin ja suomen kielissä.

Oikeus-asioita tutkiwa osa lausui, että flamilaisissa maakunnissa riitaweljet ja heidän asianajajansa saisiwat käyttää omaa kieltänsä; adwokatien pitäisi käyttämän ainoasti flamilaista kieltä. Rikosasioissa saisi kukin puhua omaa kieltänsä, Walitettiin ettei haastoja anneta kaikin paikoin flamilaiseksi.

Sotaseikkain tutkiat waatiwat kaikissa sotawaen opistoissa flamilaista kieltä käytettäwäksi ja kommantosanat ja käskyt flamilaisikst. Retrytien opetusta ei saisi antaa muille kuin niille, jotka ymmärtäwät molempia kieliä.

Hallintoasioissa walitettiin että wirkakunnat wastaawat flamilaisiin kirjoituksiin franskan kielellä; tässä waadittiin ensimäiseksi muutosta. Wirkakirjoitukset flamilaisiin maakunttiin pitäisi aina franskalaisen kirjoituksen ohessa saada fliamilaisen käännöksen.

Tämän warsin lyhy ote Belgian komitean työstä ja ehdotuksesta antaa toki arwata kuinka tarkoin se otti kutsumuksensa. Mitä meillä siitä sanottaisiin?

Komitea walitti muun ohessa että flamilaisissa maakuunissa kaikki hallintoasiat kirjoitettiin franskan kielellä, etta weroa maksawain tarpeet toimitettiin heille ymmärrettömällä kielellä, että kuntain ja läänien neuwosmiesten kestustelemukset käwi franskaksi.

"Mutta kenen on syy tähän kunnottomuuteen, tähän kummallisuuteen? Niiden walitsiain, jotka walitsewat kuntain ja läänien neuwosmiehiä, jotta asiausa ajamiselst walitsewat semmoisia miehiä, jotka osottawat jonkinlaista häwäistystä maakunnan kielelle ja, waikka itse syntyänsä flamilaista, toimittawat Flamilaisteu asiat franskan kielellä. Mistä tulee että muutamissa flamilaisissa kaupungeissa flamilaisuus wielä on laimin lyöty? Mista tulee että esim. Brysselissä nuori mies, jota puhutellaan flamilaisella, wastaa franskan kielellä? Siitä se tulee että esiisäin kieli ei ole pidetty kunniassa, ja lapset, jotka owat syntyneet ja kaswaneet flamilaisessa kaupungissa, kernaammin puhuwat franskaa, joka heille on mieluisempaa. Muutoin kuinka taidetaan waatia nuorisoa mieluisesti lukemaan ja puhumaan sitä kieltä, jota heidän wanhempansa warsin ylenkatsowat? Niin tehdään joka päiwä tyhjäksi mitä opettajat kokewat nuorisoon istuttaa, niimittäin että flamilaiskikli on wälttämättömästi tarpeellinen heidän toimeen tulollensa maassa."

Tämä on mielestämme sana aikanansa sanottu suomalaisillekin.

Kirjoittajan tartoitus Ei kuitenkaan ole, että wirastoista kohta annettaisiin flamilaisia käännöksiä. Hän sanoo: "älkäämme Jumalan tähden enää puhuko uusista wirkamiehistä; meillä on niitä jo liiaksi." Wirkamiesten lisäys on werojen lisäys. Jos kohta tahdottaisiin kaikki wirastoista flamilaiseksi, täytyisi sitä alkaa niin että kolme neljättä osaa wirkamiehistä kohta erotettaisiin toimituksistansa.

Mutta, kysynee lukia, mikä apu se on, jonka tämä kirjoittaja siis on keksinyt hajannaisen kansallisuuden sowinnoksi?

"Paras keino, jolla flamilaisen kielen harrastajat woiwat wastustaa sitä surkuteltawaa tapaa, etta franskan tähden laimin lyödään flamilainen kieli puhtaissa flamilaisissakin kaupungeissa, on että itse kohta tekewät mitä muille wiisaasti neuwowat, nimittäin puhuwat flamilaista omissa perheissänsä eiwätkä jätä asettamatta eteen niitä etuja, joita heidän lapsensa kerta tulewat saamaan kahden kansakielen ymmärtämisestä."

Tiedämme mikä muuttumattomimmasti pysyy painettuna lasten mieleen, se on ensimäiset sanat, joita he kehdossa kuulewat, ensimäiset äänet, jotka herättäwät heidän sieluansa ja jota he tawallansa kokewat mukailla, aiwan niinkuin linnun poika kokee apinoita emänsä wiserrystä."

Mutta yleiseen: mikä on kirjoittajan neuwo kansalle päästäksensä kahden kielen hankaluudesta? Sitä ei suinkaan kukaan meidän lukia woisi arwata; sillä hänen neuwonsa on opetella molemmat kielet. Onko se Belgiassa mahdollista, emme tiedä. Niinkuin sanoimme jo ennen, franskan ja, flamilaisen puhujat siellä owat melkein saman lukviset, Mutta jos kirjasen antaminen ulos Suomessa tarkoittaa jotakin semmoista, on sen tartoitus menewä suorasti päin mäntyyn. Ei sitä tuskin kukaan korwiinsakaan woi ottaa. Muutaman kymmentuhannen kieli olisi Suomen kansan opittawa!

-----------

Alussa lupasimme tehdä yhden ainoan muistutuksen tämän kirjasen loppupäätökselle. Sen teemme nyt. Kysymme siis: Jos kaikki Belgialaiset oppiwat yhtä hywin molemmat kielet, luuleeko kukaan että myös molemmat pysywät wirkakielenä senkin jälkeen? Warsin turha luulo se olisi että joku kirjoittaisi kaksi tieltä, taikka, mikä on warsin sama, tekisi kahdenkertaista työtä, waikka hän yhdellä toimeen tulisi. Ei sitä siis ole ajattelemistakaan. Mutta mikä siitä sitte olisi seuraamus? Warmaan se että se kieli, jolla on heikompi pohja siwistyksessä, ja kirjallisuudessa, tykkänään kuolisi ja katoisi niinkuin monta muuta jo tätä ennen. Niinhän kielien kuolema aina on tullut. Ihmiset oppiwat toista kieltä omansa ohessa, ja kuin toisella on suurempi siwistys, jää oma unhotukseen melkein juuri samana hetkenä, jona kaiikki owat tulleet siihen määrään että sitä wierasta puheenpartta ymmärtäwät. Näiden lapset harwoin enää omastansa tietäwät mitään. Wai kuinka monta sukupolwea meikäläiset tarwitsewat umpisuomalaisista wanhemmista ruotsistumiseensa?

Flamilaisuus ei woi mitenkään wertoja, wetää Franskalaisuudelle. Sentähden en kirjasen tekiä antanut kaikkein mukawimman neuwon kuinka flamilaiset paraien olisihäwitettäwä; sillä niin pian kuin kaikki Flamilasiet oppiwat franskan, on heidän oma kielensä tarpeetoin; ja sulan huwin wuoksi ei mikään kansa pidä mitään woimassa. — Tässä siis lienee wähän oppimista kullekin wähäiselle ja wielä heikolle kansallisuudelle.

Vestigia terrerit

Lähde: Hämäläinen 17.7.1863