Kaksi matkustajaa

Wikiaineistosta
Kaksi matkustajaa

Kirjoittanut Jalmari Virtanen


Jäi aikoja taakse jo meri,
Joka laivoja kantaa ja laulaa,
Jäi pilvien kirkkaat turkkilaishuivit,
Jotka kietoivat vuorien kaulaa.
Juna kiitää kuin Lepidevski...
Joka puolella peltoa aavaa!
Näkörannan palttinaan kellahtavaan
Kylät, kaupungit kuviaan kaavaa.
Kaks ikkunan ääressä mieltä...
Nenä toisella kuin punajuuri
Ja parta on sammalekeltainen,
Sula suu, vaikka liiaksi suuri!
Tasapäällinen kasakkalakki,
Ja saappaat on kallellansa,
Takin verka on priimaa, vaan paikka on
hänen santarmihousuissansa.
Sinipusero päällä on toisen,
Lyhyt-viikset on ruskean-harmaat,
Ovat kouransa puhtaat, jos känsäiset,
Ja silmät on sinisen-armaat.
Sameahkot on silmät toisen;
Ne alati napinaa haastaa
Ja etsivät... etsivät puutteita vain;
Häntä yksilöpyyteet raastaa.
Kulakki:
Hepo tuo on tietysti kolhoosin...
Ihan luuska... se kohta jo kaatuu...
Kun toivat pellolle traktorin,
Ei kylässä enää sen jälkeen
Ole lamppuihin öljyä saatu.
Viilari:
Taas rakennetaan!
Ja taas!
      Ja taas!
Tuo tehdas on uusi ja valtainen!
Miten mahtava onkaan korpus sen!
Uus kaupunki tuolla on!
Katsokaas!
Kulakki:
Ja mitähän tuokin toimittaa?...
On lasia tuhlattu määrää vailla
Kattoihin noiden tehtaiden.
Kylä saa olla lampunlaseja vailla...
Ja tuo... se on muka muokattu maa!...
Viilari:
Ja tuokin on uusi!
On korjattu tuo...
Kas!
Tuollahan raketaan uutta taas
Rataa!
On kolhoosin navetat mahtuisat,
Savupiiputpa tuolla on korkeat...
Meiltä valtio lainaa,
Mut kyllä se luo!
Kulakki:
Kun saapuvat kotihin armeijasta,
Pojat huoli ei entisest’ raadannasta.
Joka miehen sanovat oppivan
Siellä kylliksi taitoa tekniikan.
Viilari:
Minut laittoivat juhliksi Moskovaan...
Ihan kuhisi koneita ilmassa, maassa!
Voi tankkien määrää!... Kerrassaan
Olin ymmällä juhlassa kunniakkaassa!
* * *
Puhe toisille raiteille siirtyi
Ja kaikin me yhdyimme viilariin.
Siinä eteemme ihanat kuvat
Niin kirkkaina silmiin piirtyi.
Väki unhoitti kohta sen toisen
Kuin ohitse eletyn homeisen kuvan.
Joku naureksi mennehen itkijää
Ja menojaan mennä soi sen.


Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.