Kaksi runoa sikermästä »Lapseni kuoltua»

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaksi runoa sikermästä »Lapseni kuoltua»

Kirjoittanut Joseph von Eichendorff


Kevätvälkkeessä ulkona leikkii lapsonen.
Sata seikkaa nähtävää, kukin riemuun johtaa:
joet virtaavat, kedot laajat hohtaa.
Näki illan katsovan takaa lehmusten.
Kuvat kauniit kaikki se katse himmentää.
Ylt’ympäri kaikki niin äänettömäks jää.
Ja on kuin laaksoissa nyt sävel hiljaa soisi,
kuin maanpiirin tään ikävällä se vyöttää voisi;
värit kuihtuvat, kaikki on kelmeää.
Laps hämmästyy: mitä onkaan tää?
Uni ruohojen soitossa nyt hänet yllättää;
käsin kylmin kukkaset koskevat sydämeen,
hymyhuulin hän nääntyy tuskaan suloiseen.
Pyhä, kaunis maa, emo kalpea, hiljainen
suo pienelle suuta ja vie liki sydäntään,
ei koskaan päästä hänt’ enää sylistään,
tilan laatii lapselle pehmeän, lämpöisen
luo kukkien, sammalen. –
»Isä, äiti, miks tähteni itkettekään?
Olen saapunut puistoon kimmeltävään;
suur’ on se ja laaja ja ihmeellinen,
helo täällä on kukkien kultaisten,
somat lapset lentävät, siipiä väikkyy
joka suunnalla, lauluja ilma läikkyy. –
Kevätpäiviltä mulle ne tuttuja on,
ne lens yli laaksojen, vuoriston,
ne taivaalta huuteli hilpein suin
alas puistoon, jossa mä uneksuin. –
Ja keskellä kukkien kuultavaisten
käy kaunein parvesta kaikkien naisten,
käy kaunis lapsonen rinnoillaan. –
Soperrella en saata, en itkeä saata,
minä laulan vain, minä en voi laata,
yhä riemulla katselen vaan.»

Lyö tornikello jossain,
ja yö on pohjaton,
niin himmeä on lamppu.
Sun vuotees valmis on.
Ylt’ ympärillä talon
käy tuulet valittain.
Siell’ istumme me yksin
ja kuuntelemme vain.
On kuin sun täytyis tulla
ja oveen koputtaa,
kuin eksyksistä lapsi
taas taaton luokse saa.
Me hupsut, hupsut raukat!
Yön tuska ankarin
meit’ yhä harhaan johtaa –
sä pääsit kotihin.


Lähde: Kailas, Uuno 1924: Kaunis Saksa: sarja saksalaista lyriikkaa. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.