Kaksi runoa sikermästä »Lapseni kuoltua»
| Kaksi runoa sikermästä »Lapseni kuoltua» Kirjoittanut Joseph von Eichendorff |
- Kevätvälkkeessä ulkona leikkii lapsonen.
- Sata seikkaa nähtävää, kukin riemuun johtaa:
- joet virtaavat, kedot laajat hohtaa.
- Näki illan katsovan takaa lehmusten.
- Kuvat kauniit kaikki se katse himmentää.
- Ylt’ympäri kaikki niin äänettömäks jää.
- Ja on kuin laaksoissa nyt sävel hiljaa soisi,
- kuin maanpiirin tään ikävällä se vyöttää voisi;
- värit kuihtuvat, kaikki on kelmeää.
- Laps hämmästyy: mitä onkaan tää?
- Uni ruohojen soitossa nyt hänet yllättää;
- käsin kylmin kukkaset koskevat sydämeen,
- hymyhuulin hän nääntyy tuskaan suloiseen.
- Pyhä, kaunis maa, emo kalpea, hiljainen
- suo pienelle suuta ja vie liki sydäntään,
- ei koskaan päästä hänt’ enää sylistään,
- tilan laatii lapselle pehmeän, lämpöisen
- luo kukkien, sammalen. –
- »Isä, äiti, miks tähteni itkettekään?
- Olen saapunut puistoon kimmeltävään;
- suur’ on se ja laaja ja ihmeellinen,
- helo täällä on kukkien kultaisten,
- somat lapset lentävät, siipiä väikkyy
- joka suunnalla, lauluja ilma läikkyy. –
- Kevätpäiviltä mulle ne tuttuja on,
- ne lens yli laaksojen, vuoriston,
- ne taivaalta huuteli hilpein suin
- alas puistoon, jossa mä uneksuin. –
- Ja keskellä kukkien kuultavaisten
- käy kaunein parvesta kaikkien naisten,
- käy kaunis lapsonen rinnoillaan. –
- Soperrella en saata, en itkeä saata,
- minä laulan vain, minä en voi laata,
- yhä riemulla katselen vaan.»
- Lyö tornikello jossain,
- ja yö on pohjaton,
- niin himmeä on lamppu.
- Sun vuotees valmis on.
- Ylt’ ympärillä talon
- käy tuulet valittain.
- Siell’ istumme me yksin
- ja kuuntelemme vain.
- On kuin sun täytyis tulla
- ja oveen koputtaa,
- kuin eksyksistä lapsi
- taas taaton luokse saa.
- Me hupsut, hupsut raukat!
- Yön tuska ankarin
- meit’ yhä harhaan johtaa –
- sä pääsit kotihin.
Lähde: Kailas, Uuno 1924: Kaunis Saksa: sarja saksalaista lyriikkaa. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.