Kaksinaisuuden kirous

XVII [Kaksinaisuuden kirous] Kirjoittanut Kaarlo Sarkia

Elomme puun käy juuret kaksinaiseen –

juo päivää säie yks, yön tuskaa toinen.

Tukehtuu taivaan tuli tomuun maiseen.

Nakertaa oikeata väärän loinen.

hyvyyttä saasta pahuuden syö paiseen.

On tahto painoton ja aurinkoinen –

todellisuus maan vajavuuteen painaa

teon, jok’ ummussaan on puolin vainaa.

Puristuksessa pahuutemme paineen

hyvyyden pyrkimys jo usein kuoli.

Valoisin ajatus on vanki aineen,

putoaa uljainkin taas multaan nuoli.

Hedelmää rauhamme syö mato maineen,

ilomme kukkaa huomispäivän huoli.

Omistushalu vapautemme onnen

huventaa, nautinto vie voiman ponnen.

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1943: Kohtalon vaaka: runoja. WSOY, Porvoo.