Kaledonia
Ulkoasu
Kaledonia. Kirjoittanut Robert Burns |
Skotlannin vanha, runollinen nimitys. Runo kirjoitettiin v. 1795. – Hannalla runoilija tarkoittaa omaa vaimoaan. – Burnsin elämänkertoja, Allan Cunningham, lausuu: ”Oivallisessa Kaledonia-laulussa yhtyy puolison-rakkaus isänmaan-rakkauteen, ja on laulu tavattoman laajalti levinnyt”. |
- Suven maat muka myrteistä ylpeillä voivat:
- siell’ uhkeita tuoksuja, lounainen, tuot!
- Mua viehtävät rotkot ja rintehet loivat,
- sanajalkain ja ginstien kätkemät vuot.
- Mua viehtävät viidat ja pihlajat lehtoin,
- miss’ siimeissä mulla on mökki ja lies;
- haan kielojen keskellä useinpa ehtoin
- käen kukkuissa siellä on, Hanna, sun ties!
- Jää lounahan leyhkissä raskaiksi rinnat,
- Kaledoniass’ siuhuvat raittihit säät!
- Suven mailla on puistoissa ylvähät linnat:
- vain sortoa siellä ja orjuutta näät!
- Sulo tuoksujen huumat ja kiehtovat keimat,
- ne hyljätä voit, Kaledonian mies;
- kuin tunturin tuulten on retkesi reimat,
- ja on ainoa kahlehes armahan ies!
Lähde: Burns, Robert 1918: Lauluja ja ballaadeja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Fundament, Helsinki.