Kalliista Ajasta vuonna 1819

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kalliista Ajasta vuonna 1819 *).

Kirjoittanut Matti Hukkanen


Koska synnit Suomen Maassa
Paisuivat pahat tekomme,
Viha julmistui Jumalan,
Herkeis Herran pyhät armot
Meillen viljoin vuotamasta,
Riista rivin kasvamasta:
Herra näki heittolaansa
Alla nälän nääntymässä,
Synnin alla sortumassa,
Martahaksi maan povella.
Eipä iäks Isä Rakas
Vihan alle viskannuna
Lapsiansa langenneita,
Joille Turvan tuskan alla
Vahvan oli valmistanut:
Kohta Kulta-Keisarimme
Armo-käsi avoin oli –
Lastautti laivat, paatit,
Jakoi jauhot joutumahan
Vettä myöten vieremähän –
Laski Suomen laiturille:
Avautti jyvä-aitat,
Makasiinit maan sisällä,
Joita säästi syyäksemme,
Nälkä-vuosien varaksi.
Käski Armas Keisarimme
Hyvät Käskyn-Haltiansa
Vainomahan vierastamme,
Nälkä-vierasta vihaista.
Suomen miehet, suuret, pienet,
Vaimot, Lapset leipomahan,
Naurun kanssa nauttimahan
Armo-lahjan laupiuutta.
Näinpä muisti maatessamme
Esivalta einehemme.
Sitten siunasi Jumala
Vuosi-tulon viljasemman,
Kypsyi riistan täysi tähkä,
Kesän kaunihin kuluissa,
Suomalaisten syötäväksi.
Olis pitänyt paremmin
Kaikkivalta kiitoksella,
Näien armoinsa eestä
Lapsiltansa lausuttaman,
Väärät teot vältettämän;
Mutta maailman menoissa
Pian mielestä putoovat
Opetukset, ohjaukset,
Armot Armiaan Jumalan,
Synnin kelme syvämmessä
Sokaseepi sielun silmät
Luojan töitä tuntemasta –
Lempeyttä Laupiahan.
Sempä tähen tahraumme
Nälän kanssa kapinahan,
Eikä näitä vielä nähty
Isältämme ihme-töiksi.
Vielä löytyi Luojallamme
Vitsaukset vaikuttavat
Kääntymähän, tuntemahan
Vapahtajan varotukset.
Tuli tauti tarttuvainen
Surkeahan Suomen Maahan,
Katkerammat kaipaukset
Meillen Synnin syöstäjiksi.
Nytpä vasta valitukset,
Huokaukset Herran tyhö,
Oman tunnon tutkimiset
Hirveästi hellittäävät.
Parkuvaiset puolisomme,
Orpo-lapset onnettomat,
Isiänsä itkeväiset
Kyyneleistä kuiventuuvat,
Tunnustaavat Herran töitä,
Julkisesti julistaavat,
Ett’ on eksytty pahasti,
Aivan usein unhotettu
Tahto taivahan Jumalan,
Rikoksilla riettahilla
Kosto päällemme koottu.
Rakas Isä! rikkoneemme
Havaihtemma haikeasti,
Tunnustamme tunnostamme;
Mutta, Luoja, luotujasi
Elä kosta eksyneitä
Aivan ansion perästä.
Katkerasti katuvaiset
Halajamme hartahasti
Parata pahat tapamme:
Suo jo, Sulosin Jumala,
Väistyä pois vitsaukset,
Rasitukset, rangastukset
Suvustamme surkeasta,
Vaivat polosten povesta!
Virvota jo viheljäitä!
Elä iäks, Isä Armas,
Käännä meistä kasvojasi!
Ilahuta itkeviä!
Tuota Armo-Aurinkosi
Mureh-pilvien perästä!
– Kuivakoot jo kyynelemme,
Surut pojes poistakomme!
Herra armosta avara
Mureh-päivät muutteleepi,
Tuopi ilon itkevillen:
Koht’ on kosto kärsittynä,
Isän Rakkahan kuritus;
Herran hurskasta Nimeä,
Luojan Suuren laupiuutta
Kilvotellen kiittäkämme
Kotonamme, kirkossansa,
Rauhan riemuisan sylissä,
Jonk’ on Luoja lahjonunna
Alla Alexanderimme,
Kuuluisimman Keisarimme.

*) Tämän Runon on Herats-Tuomari Matti Hukkanen Rantasalmelta tehnyt ja sekä ihtensä, että muien Rantasalmelaisten puolesta pyytänyt minun näihin Sanoma-lehtiin panemaan. Minä saan myös tässä julkisesti kiittää mainittua Herats-Tuomaria hänen minulle lähetetyn aivan hyvätahtosan ja kunniallisen kirjoituksensa eestä.

Viikko-Sanomien kirjottaja.


Lähde: Turun Viikko-Sanomien vuosikerta 1820, 15. huhtikuuta s. 1–3. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 23.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Turun Viikko-Sanomat, vuosikerta 1820. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/tvs/tvs1820_rdf.xml.