Kallioon-lyöjä

Kallioon-lyöjä. Kirjoittanut Otto Manninen

Kun nääntyviksi kauas

näät veljes aavikkoon,

kohottaa tohdi sauvas,

lyö lähde kallioon.

Kovimpaan kallioista

lyö, ihmissydämeen,

niin korven kulkijoista

saa moni virvokkeen.

Se tee. Vaikk’ erämaassa

iäti itse käyt,

luo taivaanrannan taa sa

avarat vuorten-näyt.

Ja outona jos pysyy,

kuss’ uinuu kerran luus,

vain kuolo hautaa kysyy,

ei kuolemattomuus.

Lähde: Manninen, O. 1910: Säkeitä: toinen sarja. WSOY, Porvoo.