Kanakopilla

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kanakopilla.

Kirjoittanut Max Oker-Blom


Hei, kukkokiekaa!
Ei maata nyt saa,
mun rouvani seitsemän, kuulkaa!
Uni silmistä pois!
Jo aurinko nous’.
Pois kopista, kaunoiset, tulkaa!
Kanat kuulivat sen
kukon kiekumisen,
pois yöpuulta yksi ja kaksi!
Sulat sukivat ne,
pian pukivat ne
nyt kukkonsa kunniaksi.
Ja kykkerikyy
tuli Kauno ja Pyy,
tuli Tirppa ja untelo Ulla,
ja Pirkkakin pien’
pian löytävi tien.
Missä viipyvät Vappu ja Pulla?
Sipi sipsuttain,
koko kotkottain
nous’ tunkiokasalle kukko.
Ja kenossapäin
puhui kanoille näin
se viisas ja yrmeä ukko:
”Koti-Kaunoni, kas,
noin valkeissas
olet vaimoni herttaisin, hempein!
Iki-uskollinen,
sua ihaelen,
Koti-Kaunoni, luonteeltas lempein.
Vaan kykkerikyy,
sinä pikkuinen Pyy,
olet liiaksi liukas sä toisin.
Panet munasikin
väliin nokkosihin –
jos kasvattaa sua voisin!
Sinä Tirppani myös
olet ahkera työss’,
munit, muijani, tivuttaisin.
Kun pukusi vain
ois’ aistikas ain’,
sua enemmän armastaisin!
Oman Ullani pään
minä kummana nään,
ken noin sua otsahan pukkas?
Käy koppihin pois,
ehkä löytyä vois
ovipielestä tekotukkas!
Vaan Vappuni, voi,
miks’ selässä noin
sinä turhuuden tyynyä kannat?
No tule ja vie!
Se muotia lie,
vaan naurulle aihetta annat!”
Nyt Pirkkakin juoks’
jo kukkonsa luoks’
vaan lankes’ ja höyhenet ryttyyn!
”On parhaiksi tää,
sinä pökkelöpää,
kas niin, lyö nokkasi lyttyyn!”
Vaan Pulla on pois,
ken arvata vois,
miks’ jäänyt se vielä on sisään?
– Miel’ hellänä hän
makaa pesässähän
ja toivovi perheen lisää.
Ja kukkopa vaan
jo aatoksissaan
näki Pullansa poikasten kanssa.
– Hei, kukkokiekaa! –
Kas tuolta hän saa,
käy kohti jo puolisoansa.
Se tietkää te muut
helttapäät, simasuut,
että munitte ennen yötä!
Koko kotkottain
ilmilausutte vain
kun onni on ollut myötä.”
Ei keikaile tuo,
käy tyynenä luo
se kotoinen kainalokana.
Vain terveiset tois,
taas rientävi pois
niin hellänä, huolehtivana.
”Armas, muistanpa tuon!
Sulle suudelman suon,
sun pesähän ennenkun päästän.
Palat parahimmat,
toukat lihavimmat
minä Pullalle varmaan säästän.
Kukko lauleli noin
nousten aamunkoin,
kuopi maata hän mahtavasti.
Sillä mies se on mies
ja hän valtansa ties’,
potki tannerta pontevasti.


Lähde: Oker-Blom, Max 1915: Kotitanhuvilla. Lapsille omisti Tohtori-Eno. Suomeksi sovitti I. H. Otava, Helsinki.