Kangastus
Ulkoasu
Kangastus. Kirjoittanut Hilja Pärssinen |
- Kädestä saattajani tuntematon
- mun selkeyteen, kalliolle vie
- ja näyttää äärtä taivon kuulaan katon;
- tää, mitä nään, se ihaninta lie.
- Kuin hienoin silkki välkähtävi sini
- kultaisin kirjailtuine kuvineen.
- Avarat kaupungit saa silmihini
- rinteellä hopeaisen harjanteen.
- Nään puistot kaareilevin käytävineen,
- virroista kesyt jalopeurat juo.
- Ja ilman halki kiitää lentimineen
- valkoiset linnut taitekattoin luo.
- Mä ihastuksin katson kangastusta,
- mut valkojoutsen vierelläni on.
- Mä seuraan saattajani viittausta
- satulaan nousen, käymme lentohon.
- Jäähyväiseksi saattajani heittää
- minuhun katsehen, näin virkkaen:
- ”saat ponnistustes palkan, kohta peittää
- pimeä verho maisen kurjuuden.”
Lähde: Liinamaa-Pärssinen, Hilja 1923: Jälleen vapaana: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.