Kansalaulu

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kansalaulu.
(Lähetetty.)
Kirjoittanut anonyymi


Ylönannettu ystäviltäni,
Sorrettu sukulaisiltani,
Rakkaus rintaani runteleepi,
Murhe mun muotooni murtaapi.
Erämaissa ennemmin asuisin
Karhujen, kärmeitten keskellä;
Siellä suruista sydäntä saisin
Varjella viekkaalta ystävältä.
Lupauksessas lujasti lupaisit
Minua ijäti rakastaa,
Ettei meit’ kukaan eroittaa voisi,
Ennenkuin Jumala kuolemalla!
Kuoleman kauhian katkeruutta
Olen sun tähtesi kantava,
Huokauksen Herralle huudan,
Joka on levon mull’ antava!


Lähde: Hämäläinen 26.4.1861.