Kansalleni (Leino)
Ulkoasu
Kansalleni Kirjoittanut Kasimir Leino |
- Kas tässä kättä, kansani, sä joukko tarmokas!
- Sun kanssas tahdon toimia ja kuolla puolestas,
- Jos aiot pelkäämättä vain sä käydä taistohon,
- Ja luoda silmäs vapauteen ja hengen valohon.
- Ei nykyaian sortaja voi saada laulajaa,
- Sen kunnian saa sorrettu ja oikeus sen saa –
- Ja jalo hän, ken kansoaan vain hiukan auttaa voi:
- Hänelle suista satojen myös siunausta soi.
- Eloni nuoren innolla mä liityn kansahain,
- Sen verta on mun suonissain, sen henki rinnassain;
- Ja minkä sain, sen korkoineen mä antaa tahtoisin –
- Ja työhön, valoon, kuntohon mä aina luottaisin.
- Sä pieneks kansaks mainitaan: se totta lieneekin.
- Vaan oikeudenpa elämään on saanut pienikin,
- Ja jos on voimaa hengen vain, ja lakiin luottamus,
- Niin vie se vihdoin voittohon; mut kuoloon turmelus.
- Ja voitto hengen, oikeuden se kaunihimpi on
- Kuin se, min tuottaa kanuunat ja ruuti sauhuton;
- Mut kaunis tää jos palkka on, yks keinokin on vaan:
- Vaan kansan yksimielisyys on turva Suomenmaan.
- Kun seisomme kuin yksi mies, mi turma tulleekin,
- Niin toisten toivo, luottamus suo voimaa kullekkin,
- Ja lientynyt jos onkin nyt maan taivas pilvehen,
- Niin poistuvathan pilvetkin perästä myrskyjen.
- Perästä myrskyn, ukkosen saa taaskin kaunis sää,
- Taas luojan taivas seijastuu ja päivä lämmittää.
- Siis luota, Suomi, oikeutees ja turvaa toivohon,
- Näät, kansa ilman toivoa on kypsi kuolohon.
- Ei elämää se ansaitse, ken raukaks raukenee,
- Vaan joka tuulet, tuiskusäät päin määrää taistelee;
- Ja määrälläsi varmaankin on valo ainoo tie,
- Se saata keskeen korpien, se sydänmaille vie.
- Näin turvaks maasi voiman luot sä itsetietoisen,
- Näin joka mies on sankari ja voittos ikuinen;
- Ja, joukkos, vaikka pienikin, kuin Kreikan aikoinaan,
- Se torjuu tuiskut tundrojen ja suojaa Suomenmaan.
- Mä lailla Kreikan Tyrtaion jos voisin laulaa vain,
- Niin tulta, voimaa laulaisin mä kunnon kansahain!
- Mä muiden eellä astuisin kuin airut taistelun:
- »Tuo jalo joukko jälessäin, se onpi kansa mun!»
- Vaan ylös, veljet, toimintaan, nous niinkuin yksi mies!
- Saa, kansa, Sammon taontaan ja leimuun tiedon lies!
- Sun olkoon oikeus oppaasi ja vapaus valkamas –
- Vaan pimeyteen jos peräydyt, on kuolo palkkanas.
- Mut kuolla pois et voi, et saa: sä liian nuori oot;
- Sä vielä työssä tarvitaan, vaan vanhat poistukoot!
- Ja vapauttas jos vainotaan, äl’ ollos toivoton:
- Sun hengenvoimaas lannistaa on nyt jo mahdoton!
Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.