Kansallislaulu
| Kansallislaulu Kirjoittanut Sándor Petőfi |
| Suomentanut Uno von Schrowe. |
- Ylös Magyar! huudot kaikaa –
- Nyt jos milloinkaan on aika!
- Orjatko vai vapahat te?
- Nyt on valta, valitkaatte!
- Magyarien jumalalle vannokaa:
- Orjuuteen ei taivu enää tämä maa!
- Kirottuna meidän kansa
- Kantanut on orjuuttansa;
- Vaan ken vapaan’ eli, kuoli,
- Orjan maat’ ei haudaks huoli!
- Magyarien jumalalle vannokaa:
- Orjuuteen ei taivu enää tämä maa!
- Kurja, ken ei maataan puolla,
- Uskall’ ei sen eteen kuolla;
- Hälle miero totta vainen
- Kalliimp’ on kuin maansa maine.
- Magyarien jumalalle vannokaa:
- Orjuuteen ei taivu enää tämä maa!
- Ijäti ei kansan auta
- Kalistella kahlerautaa.
- Orjat oltiin, kehnot, halvat;
- Kalskukoon jo vapaat kalvat!
- Magyarien jumalalle vannokaa:
- Orjuuteen ei taivu enää tämä maa!
- Taas saa nimi magyarlainen
- Entisyyden puhtaan maineen;
- Aikain tahra, häpeämme,
- Yltä pois se peskähämme!
- Magyarien jumalalle vannokaa:
- Orjuuteen ei taivu enää tämä maa!
- Kiitollisna jälkikansa
- Muistaa meitä urhoinansa,
- Siunaellen hautojamme
- Kertoilee se mainettamme.
- Magyarien jumalalle vannokaa:
- Orjuuteen ei taivu enää tämä maa!
Lähde: Petőfi, Sándor 1892: Runoja: ynnä Petöfin elämäkerta. Suomentanut Severi Nyman. Werner Söderström, Porvoo.