Kansan rintama

Kansan rintama Kirjoittanut Ragnar Rusko

Taas soi sotarummut ne viuhemmin;

verenhyytävä karjaisu kauhun.

Tappaa tahtovat kansoja kaasuihin,

nähdä kaupungit keskellä sauhun.

Vihan vimmassa, raa’assa raivossa

ne on hionneet kirkasta peistä.

Halu hurja on hurttien aivossa

proletaarien haudoilla seistä.

Ne on nähnehet kaduilla miljoonat,

jotka työtä ja leipää vaatii.

Ne on nähnehet – Punaiset Armeijat

miten neuvostovaltaa laatii.

Siksi kammo kaamea rinnassa

»demokraatit» on ostettu kierot.

Nepä sopivat murhien hinnassa

kuten kurjat ja liukkahat lierot.

Eivät tahdo he kortteja paljastaa;

viha, pelko on konnilla myötä.

Proletaarit ne tahtovat valjastaa

ikeen alle ja ilmaista työtä.

Väkivallalla, kieroilla metkuilla

ne on voineet jo jossakin voittaa.

Sota suuri on tekeillä – retkuilla,

siks’ kuule kuin Komintern soittaa!

Käsi käteen ja rintamaan yhteiseen

elon antajat känsäkourat!

Joka mies kuni soturi paikalleen,

pois yksilöonnen hourat!

Sinä oppinut, jolla on tiedon lies,

sinä arkieläjä – »pikkumies»,

jos tahdot sa onnesi saada,

alas fasistivallat kaada!

Sodan kauhut ei sinulle, kansalles,

elon onnea koskaan saata,

sinä itse et tavoita ryöstääkses

jalan vertaa vierasta maata.

Sinut tahtovat pukea aseihin

sekä panna virkahan ryövärin:

sitä ei sinun kunnias kestä,

siksi rosvojen elkeet sä estä!

Alas fasismi! tunnus on ainoa,

sekä kansanrintama vakaa!

Sen vuoksi voi kestää vainoa,

mikä elämän onnen takaa.

Tämä aate joukkoja kannustaa:

nyt on kansojen turvana Neuvostomaa,

jalo Komintern lippua kantaa,–

sulle taisteluohjeet se antaa!

1935

Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.