Kansaneduskunnan kokoontuessa

Kansaneduskunnan kokoontuessa. Kirjoittanut Hilja Pärssinen

Elä ärsytä Suomen leijonaa

se seisovi paikallansa.

Tuliliekein säihkyvät silmät sen. –

Sä näätkö, valvovi kansa!

Syvät rivit jo nousevat kuilustaan.

Vait! Kenpä nyt kansoa parjaa,

kun leijona jänteret pingoittaa

ja uhmaten nostavi harjaa.

Ken tallata uhkaa tahtoa sen

kavahtain nähdä sen saapi,

kun leijonan silmät liekehtii

käden iskuun se ojentaapi. –

Tule sortaja. Nuolesi tähtäile!

Ei osu ne! Turha on koitos!

Kun Suomen on leijona valveillaan,

vihamiehet se häätävi loitos. –

Suur leijona sua mä tervehdin,

noin aina sun seistä on määrä

ja valvoa, ett’ei valtaa saa

kotimaassamme halpa ja väärä.

Suur leijona vartiopaikaltas

sinä ellös väistykö ikään.

Tulisilmin Suomea suojaile,

sit’ ett’ei sortane mikään!

Siis terve! Uhkuva voimas tuo

ajan uuden enne on varmaan,

ajan, jolloin veljeys, vapaus

luo maallemme elämän armaan.

Hilja Liinamaa.

Lähde: Työläisnainen: Sosialidemokratisen naisliiton äänenkannattaja. Kesäk. 6 p. 1907. N:o 23.