Kansanhuvit

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kansanhuvit.

Kirjoittanut anonyymi


Kansanhuvit. Jyväskylän palosammutuskunta vietti viime sunnuntaina kuusivuotisen vuosijuhlansa, joksi päiväksi se myös oli valmistanut kansanhuvit. Kello 1/2 3 kokoontui palosammutuskunta ruiskuhuoneelle, josta, järjestettynä osastoihin, lähti marssikäynnissä kulkemaan Lohikoskelle, mikä oli kokouspaikaksi määrätty. Torille oli Vapaaehtoinen palosammutuskunta asettunut riviin kahden puolen tietä, missä se raikuvilla hurrahuudoilla tervehti vakinaista palosammutuskuntaa sen kulkiessa rivien keskitse. Kokouspaikalta Lohikoskella tervehti vuoronsa vakinainen palosammutuskunta hurrahuudoilla vapaaehtoista. Tämän perästä alotti, kun juhla vietettiin sunnuntaina, pastori Schöneman juhlan rukouksella, Psalmistan sanain: ”Jos ei Herra kaupunkia varjele niin vartiat hukkaan valvovat” johdosta. Sitte nousi palosammutuskunnan päällikkö h:ra Bröcker puhelavalle ja tervehti sekä omaansa että vapaaehtoista sammutuskuntaa. H:ra Bröckerin tervehdykseen vastasi viimeksi mainitun puolesta kauppias Turdiainen, nimittäen vakinaista sammutuskuntaa sedäksi, verrattuna kumppaniinsa, koska jo vietti kuusivuotista vuosijuhlaansa. Tämän jälkeen piti kultaseppä Lindroos sangen innostuttuvan ja sujuvan puheen, jossa hän etupäässä mainitsi sovinnon tärkeydestä kummankin palokunnan välillä ja huomautti myös siitä kummallisesta seikasta ettei Jyväskylän vakituinen palosammutuskunta ole, kuin samallaiset kunnat muualla maailmassa, olemassa ainoastaan lain ankarasta käskystä, vaan että sillä on itsellänsäkin pyrinnöt, ulottuvaiset ulommaksi sammutuskunnan tavallisia toimia, niinkuin kansanhuvien toimeen paneminen y. m. Lindroos’in jälestä nousi puhelavalle pastori Schöneman ja luki sepittämänsä ja Jyväskylän vakinaiset palokunnalle omistamansa runon, jonka oli säveltänyt h:ra Kock; – runo on näin kuuluva:

Jyväskylän Palokunnan Marssi:[muokkaa]

Omistettu Palokunnalle
Vuosijuhlassa 22/9 1878

Miksi taivas keski yönä
Ruskottaapi, leimuaa?
Miksi tornikellon lyömä
Kymmeniä kaikuaa?
Miksi rumpu häiritseepi
Armahaisen
Levon öisen?
Uinuksista nostattaapi
Lapsukaiset,
Pienokaiset?
Kaupunkia kaatamahan
Ryöväri on rynnännyt,
Suojiamme sortamahan
Syömäri on syöksenyt;
Liekki häl’ on lippunansa,
Liehuvainen,
Uhkuvainen:
Liekki myöskin keihäänänsä,
Kaikki kaataa,
Maaksi maataa.
Oi kun onkin hurjapäinen!
Lesken, orvon, yhtäläinen
Kohtalo kuin rikkahanki.
Panu*) koska vallan saapi.
Uhkoaako suojiamme
Liekki-lippu vallaton?
Valmihit on poikasemme
Taisteluhun: huoleton
Ei oo meidän urhollinen
Veikkokunta,
Palokunta!
Missä liehuu hurjapäinen
Liekki-sauma,
Panun lauma;
Siellä ompi huoneutta,
Lesken, orvon, rikkahanki,
Suojaamassa kalleutta
Palokunta keskell’ yönki.
Valmihina taistelulle
Askarista
Rauhaisista,
Rientäneet jo ympärille
Kiiruhusti,
Vilkkaasti,
Lippunsa on sinhisemme,
Puna-poi’at, keltasemme,
Vihriät ja valkosemme;**)
Kaikk’ on koossa veikkosemme.
Rientäkäämme veikkokunta!
Päällikkömme huutaa! juoks’!
Kiiruhusti, ihmistunto
Käskee meitä vaaran luoks’.
Sot’aseet on valmistettu:
Ruiskut, sangot,
Seilit, vangot,
Sammuttimet järjestetty:
Riennä luokse
Vaaran, juokse!
Vihriät on ryöstänynnä
Liekillä jo saalista,
Valkosilta varjeltuun
Tallell’ ompi kalleutta;
Lapsikin oi saalis suuri!
Liekin liestä,
Surman suusta,
Temmattihin aivan juuri,
Kosk’ kuin korsi
Murtui orsi!
Äiti äsken toivotonna,
Vaikeroiva lapsetonna,
Lapsen sulki riemuellen
Syliins’ suuta suikotellen.
Katsos uljas suihkurimme
Keskell’ seisoo liekkiä,
Suihku säilyy ruiskuistamme:
Toip’ on hauskaa leikkiä!
Puna pumppujasi puoli
Paina päälle,
Vettä meille
Keltasemme tuovat, huoli
Heill’ on siitä!
Letku liitä!
Siniset säteillänsä puoli
Varjosivat naapurin.
Meillä voitto! liekin nuoli
Pysty eipä seilihin.
Vait’ on rumppu – kellon lyömä:
Meidän voitto,
Aamun koitto,
Liekiltä on saatu syömä.
Hurra, veikot,
Emm’ ol’ heikot,
Koska eestä taistelemme
Sorretun ja palkaksemme
Saamme muiskun neidoltamme!
Hurra, Hurra kunnallemme!

Sitte huomautti puhuja edell. puhujan Lindroos’in mainitsemasta sovinnon tärkeydestä ja sanoi että kaikki yhdistykset vaativat sidettä. Sellaiseksi yhdistys-siteeksi kummallekin palokunnat oli hän sepittänyt yhteisen marssin, joka kuuluu näin:

Jyväskylän palokuntain marssi.[muokkaa]

Kun palotorvemme, rumpumme raikuu,
Tornista kellot kun kutsuen kaikuu
Silloinpa riennämme
Ympäri lippumme
Miehissä aivan
Toimista rauhan
Seilimme, vankomme valmistamaan
Ruiskuimme letkuja laittamahan,
Vastahan tulta nyt taistelemaan
Riennämme reimasti voittamaan.
Köyhät ja rikkaat,
Vennonkin vieraat,
Sorretut kaikki on orpanamme.
Orpoa auttaa
Leskeä lauh’taa
Toipa on työmme, on kunniamme.
Rientäös veikot
Emme oo heikot
Punaset, sin’set, keltaset myös,
Vihriät valkoset, yhdessä työs
Kaikki kun käymme urhoollisesti,
Liekkiä vastahan uskollisesti.
Voitamme ryövärin tul’ punasemme
Syöksemme syömärin ves’ merehemme
Hurra nyt lippumme kunniaksi!
Hurra nyt kuntamme kunniaksi!
Valkosten varjohon vihriät väistää,
Kalleita kantavat ryövärin eistä,
Lapsenkin löysivät
Liekistä ryöstivät:
Äiti kuin suuri
Riemus’ on juuri!
Keltaset veikot kun viljasti tuo
Vettä niin paljon kun ruiskumme juo,
Punaset pumpuille painoa suo
Suihkuvi liekille löylyä luo;
Sin’set jo seilin
Nosti kun peilin
Naapurin suojia varjoomahan.
Velä kun suihkuu,
Ruiskuista tuiskuu.
Voitto on meidän, nyt hurratahan,
Neitosen suukku
Muijasen muisku
Palkkamme ompi sankarityön.
Eistä ja valvotun taisteluyön
Lippumme alla veikkoset vielä
Vannomme vastakin kunnian tiellä
Taistella Suomemme suositun eistä,
Kilvassa kestää ja miehinä seistä!
Hurra nyt Lippumme kunniaksi
Hurra nyt Suomemme kunniaksi!

Vielä sitte illalla myöhäsempäänkin pidettiin moniaita puheita. – Ilta ilman puolesta oli kaunis ja huvituksien puolesta vaihetteleva: laulua, soittoa, rinkitanssia, pussilla tappelua ja puuhun kiipeämistä sekä ilotulien polttamista. Juhlapäivää valisti monen väriset lyhdyt. Juhlassa osanottajia oli lähemmä 1,500, ja tulot kaikkiaan tekivät 910 markkaa 15 penniä.

*) Panu = Tulen henki: Kalevala 2: 180.

**) Eri osastojen värit.


Lähde: Keski-Suomi 25.9.1878.