Kansanopisto
| Kansanopisto. Kirjoittanut Mikko Uotinen |
- On ilta myöhä –.
- Takassa tuli räiskää,
- haastaa vanhus:
- ”Kerro armas, mit on tarkoitus sen talon,
- mis koko viime talven ahersit –?”
- Nuor tyttö rukkiansa polkee,
- herääpi aatoksistaan:
- ”Heti kerron.
- Se koti on, mis lämmin kodin henki
- ylitse kaiken aina vallitsee.
- Sen tarkoitus on ihmisiksi,
- pohjan lapset nostaa,
- mi teoin, sanoin, tarkoituksin
- vain siunausta kansallensa tuottaa.
- Sen tehtävä on suuri:
- jalostaa sydän, käsi kasvattaa,
- ihanteet terveiksi ja puhtoisiksi;
- sydämmeen suuri hyvän kaipaus.
- Se kansaa kasvattaa:
- mi maamme sydämmestä
- poistaa hallan, roudan karkoittaa.
- Sen tarkoitus on kansaa luoda:
- ei orjaa, mutta ihminen
- mi toisienkin teot, tarkoitukset tajuu;
- ei korskaa, mutta ihminen
- mi ihmisarvon itsessänsä tuntee.
- Se kansaa kasvattaa:
- mi teoin eespäin kulkee;
- kansaa, mit työnsä kiittää
- sen tarkoitukset näyttää.
- Kansaa, mi kodin lämmittää
- ja yhteisonnen ylinnä tuntee.
- Se uudestansa Väinön kantelon
- saa saloillamme soimaan,
- ja uuden kansan,
- työn ja ihmisyyden valko kansan,
- herättää hedelmöimään pohjolassa,
- sen kansan,
- mi työstä onnen Sammon
- ijäti kestävän luo Suomellemme –”.
- Lopetti tyttö.
- ”Ymmärrän mä pyrkimykset,
- tavat tämän talon,
- ne pohjolamme valtiaaksi tahtoo
- edistyksen, valon.
- Sen töitä onni aina seuratkoon.
- ja hyvän käsi sitä johtakoon.”
- Näin virkkoi vanhus,
- kyynel kirkas silmässänsä.
Lähde: Uotinen, Mikko 1907: Kevätvirroilta: runoja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.