Kansansa halveksijoille

Kansansa halveksijoille. Kirjoittanut Irene Mendelin

Voi teitä, kehnot, raukat,

Te maamme onnettuus,

Kurjissa sieluissanne

On valhe, kavaluus.

Pyhimmät aatteet, tunteet,

Mi syömmet innostaa,

Ne teiss’ on ulkokuorta

Ja tyhjää pakinaa.

Maa, minkä leipää syötte,

On teille vieras se,

Sen kansaa halveksitte,

Sen kielen hylkäätte. –

Maan päältä jospa voisin

Teit’ tyystin poistaa pois,

En soisi, hautananne

Ett’ isänmaani ois!

Oi jospa tuli taivaan

Äkisti laukeais

Ja syömmet kurjat, kylmät

Kerrassaan kadottais! –

Ei – tulta tuhoovaista

En teille toki sois,

Vaan tulta, joka kuonast’

Eroittaa kullan vois.

Oi jospa taivaan Herra

Sit’ tulta sinkoais,

Jokaisen kurjan syöminen

Tulella puhdistais!

Poistuisi kansastamme

Häpeä, kehnous,

Sais sijaan suuret aatteet

Ja suuri rakkaus.

Silloinpa, Suomi armas,

Sun koittaa onnesi,

Kun mahtavasti kerran

Sun kieles sointuvi,

Kun takoo koko kansa

Sovinnon Sampoa

Ja edistyy ja kasvaa

Jaloissa riennoissa.

Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.