Kanttor Weckmannin Hopia Häistä

Kanttor Weckmannin Hopia Häistä Kirjoittanut Pentti Lyytinen

Olen ollut paljon häissä,

Kyllä paljon Kymmenissä,

Wieläpä Hopia häissä,

Iloisimman illan löysin.

Siinä hohteli hopiat,

Siinä Kullatkin Kulisi,

Siinä loisti luonnon lahjat,

Armon Antimet avarat.

Kyllä ois Kynällen työtä,

Panemista aivan paljon,

Kuin ois aimuissa ajuva,

ymmärryksessä ytintä.

Kuin hee yhessä elivät,

niinkuin paras parikunta,

Wuotta viisi Kolmattakin,

Kukoistanut Kunnijalla.

Siitäpä Siitten tulikin

Miehen Rintahaan Ridari

Keisari Kutoi Kuvansa,

Pappi Rintahaan ripusti.

Jotei Suomessa Sanota,

Wielä vertaista olevan,

Hänellä on laulun lahjat,

Weckmannilla verrattomat.

Koska on oppi otassa,

Niimpä on nappi nutussa,

Jonka Keisari Kehäsi,

Pani napin paistavaisen.

Entä Se ihana Rouva,

Kaunis Rouva Kaikin puolin,

Seisoi Rinnalla Ridarin,

Wielä viinisti vihillä,

Se on Toimellen toveri,

Weckmannillen vehanenkin,

Maailmassa matkallansa

Annettu miehen avuksi.

Oli Juuri Juhlallista,

Kaikin puolin Katsellessa,

Aivan armosta Jumalan,

Suosijosta Suuren luojan.

Lystiksensä Lyytinenni,

Näki vielä näitä häitä,

Oli Se iloinen ilta,

Wielä muillen vierahillen.

Oli häät Ja oivalliset,

Hopiasta Hohtavaiset,

ettei paljo parempia,

ole nähty näillä mailla.

Siin oli vierasten vilinä,

Siinä herrain helinä,

Että raikui Rauhan niemi,

Ilon äänistä iloitsi.

Jos oli muita musta päitä,

Sini viittoja vilisi,

niin oli roppi Rouviakin,

oli paljo Pappiakin.

Eläkää aina enemmän,

Wielä viisi kolmattakin

että Kuuluis Kulta häätkin

Maailmassa mainittavan.

Näitä toivoopi Totella,

Tämän Kirjan Kirjoittaja,

Siltä Herralta Hyvältä,

Jollon walmissa varoja.

Lähde: Lyytinen, Pentti ja Anna Reetta Korhonen 1961: Pentti Lyytisen ja Anna Reetta Korhosen runoja. Toimittanut Vihtori Laurila. Peuran museosäätiö, Rautalampi.