Kapitalismin uhrien puolesta

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kapitalismin uhrien puolesta.

Kirjoittanut Eetu Salin


”Jos ihmiset eivät voimassa olevien
lakien turvissa saa toimeentuloaan, astuvat
ne omistusrajain ja lakien ylitse
muodossa tai toisessa. Mahdotonta on
uskoa, että kukaan panisi vapaehtoisesti
vapautensa ja kunniansa vaaraan. Täytyy
olla pakottavia syitä ennenkuin sellainen
voi yleensä tulla kysymykseen. Ja näitä
syitä on kovin paljon nykyisessä yhteiskunnassa”.

Monta mä tunsin linnassa
Ja monta mä siellä mietin.
Kun kymmenisen kuukautta
Siellä sulan suotta vietin.
Syäntä vihloi, tunteita
Siell’ raakuus, kurjuus jäyti.
Kapitalismin uhreja
Siks’ puolustaa mä päätin;
Siell’ konnain suurten kortteeris’
Ja porttoin palatsissa,
Myös ihmisiä tapasin,
Vaikk’ vangin vaattehissa.
Siell’ oli Toivon Urhokin,
Mies uljas, ryhti vankka;
Siell’ oma äidin Heilikin
Niin sievä, soma, tarkka.
Kai ovat tehneet rikoksen,
Arvelet, suuren varsin,
Kun ihmisarvon, vapauden,
Heilt’ yhteiskunta karsi.
Ja niinhän väittää poliisi
Ett’ rikkoneet he oisi,
Ett’ muka vastoin lakia
Ei linnaan viedä voisi.
Mutt’ laki, samoin poliisi,
On huono tunnon tulkki,
Vaikk’ niiden mukaan tuomitsee
Oppinut porvarnulkki.
He väittää rikokseksi sen’,
Kun Urho anastella
Yritti anastajilta
Nälissään hiukan kerta.
Suuranastajiin nähden hän
Ol’ varsin tunnollinen,
Kavalsi, riisti vähemmän,
Vain ylläpidoks’ hengen.
Mutt’ emäriistäjät ne vaan
Viel’ nauttii kunniata,
Sen sijaan Urhoa kohdellaan,
Kuin julmaa murhaajata.
Ja entäs Helli tyttönen, –
Vain kauppas rakkautta,
Kun elinkeinovapaus
Ol’ kerran olemassa.
Niin, elinkeinovapaus
Mi porvarhempukoita
Ei aja lemmen kaupalle
Noin pitkin markkinoita.
Kuin syntisempää syleily
Ois’ sammal’-mättähillä
Kuin hienohelmain hyväily
Patjoilla pehmehillä?
Ja ennakolta maksun jos
Sai Helli vaivoistansa,
Niin vapautuihan uros
Noin huomishuolistansa.
Myös väärin siit’ on rangaista
Jos maksun sai hän suotta,
Kun toisin käyden velkoa
Ois’ voinut monta vuotta.
Siveempi ”leipäsusia”
Lie Helli sentään vielä,
Vaikk’ tyhmyys, kirot lakien
Nyt sortaa häntä siellä.
Mutt’ arvontunnon, kunnian,
Kun tyystin siellä vievät,
Niin silloin raakuus kaamea
Vie Hellin tunteet ijät’.
Ja samoin käypi Urhollen, –
Niin monelle on käynyt,
Vankilain ilma saastainen
Tuhannet on tärvellyt.
Vaan kunnioitus toverein
Ja oman arvon tunto,
Masentaa halut alhaiset,
Niin säilyy ihmiskunto.
Mutt’ porvarien lait vain
Ja heidän vankilansa,
Ihmisarvoa alentain
Kasvattaa uhrejansa.
Ja tulokset – no niistä voi
Ylpeillä yhteiskunta.
On ylen täynnä vankilat
Vaikk’ niit’ ois’ kuinka monta.
Niin ylen täys’ on vankilat
Poliisin olkoon kiitos!
Ja pappein, tuomarien myös,
Ne yhdessä on liitoss’.
Tuo liitto luja kohta saa
Linnaan kaikk’ raijatuksi,
Sen tehtyä he tukastaan
Toisensa sinne raksii.
Ja käyköön niin! kun järjestys
Tää kerran heist’ on hyvä.
Tukena miekka, hallitus,
Ja taatto taivon pyhä –.


Lähde: Salin, Eetu 1909: Tyrmässä. I. Osuuskunta Kehitys r. l., Pori.