Kapitalismin uhrien puolesta
| Kapitalismin uhrien puolesta. Kirjoittanut Eetu Salin |
”Jos ihmiset eivät voimassa olevien
lakien turvissa saa toimeentuloaan, astuvat
ne omistusrajain ja lakien ylitse
muodossa tai toisessa. Mahdotonta on
uskoa, että kukaan panisi vapaehtoisesti
vapautensa ja kunniansa vaaraan. Täytyy
olla pakottavia syitä ennenkuin sellainen
voi yleensä tulla kysymykseen. Ja näitä
syitä on kovin paljon nykyisessä yhteiskunnassa”.
- Monta mä tunsin linnassa
- Ja monta mä siellä mietin.
- Kun kymmenisen kuukautta
- Siellä sulan suotta vietin.
- Syäntä vihloi, tunteita
- Siell’ raakuus, kurjuus jäyti.
- Kapitalismin uhreja
- Siks’ puolustaa mä päätin;
- Siell’ konnain suurten kortteeris’
- Ja porttoin palatsissa,
- Myös ihmisiä tapasin,
- Vaikk’ vangin vaattehissa.
- Siell’ oli Toivon Urhokin,
- Mies uljas, ryhti vankka;
- Siell’ oma äidin Heilikin
- Niin sievä, soma, tarkka.
- Kai ovat tehneet rikoksen,
- Arvelet, suuren varsin,
- Kun ihmisarvon, vapauden,
- Heilt’ yhteiskunta karsi.
- Ja niinhän väittää poliisi
- Ett’ rikkoneet he oisi,
- Ett’ muka vastoin lakia
- Ei linnaan viedä voisi.
- Mutt’ laki, samoin poliisi,
- On huono tunnon tulkki,
- Vaikk’ niiden mukaan tuomitsee
- Oppinut porvarnulkki.
- He väittää rikokseksi sen’,
- Kun Urho anastella
- Yritti anastajilta
- Nälissään hiukan kerta.
- Suuranastajiin nähden hän
- Ol’ varsin tunnollinen,
- Kavalsi, riisti vähemmän,
- Vain ylläpidoks’ hengen.
- Mutt’ emäriistäjät ne vaan
- Viel’ nauttii kunniata,
- Sen sijaan Urhoa kohdellaan,
- Kuin julmaa murhaajata.
- Ja entäs Helli tyttönen, –
- Vain kauppas rakkautta,
- Kun elinkeinovapaus
- Ol’ kerran olemassa.
- Niin, elinkeinovapaus
- Mi porvarhempukoita
- Ei aja lemmen kaupalle
- Noin pitkin markkinoita.
- Kuin syntisempää syleily
- Ois’ sammal’-mättähillä
- Kuin hienohelmain hyväily
- Patjoilla pehmehillä?
- Ja ennakolta maksun jos
- Sai Helli vaivoistansa,
- Niin vapautuihan uros
- Noin huomishuolistansa.
- Myös väärin siit’ on rangaista
- Jos maksun sai hän suotta,
- Kun toisin käyden velkoa
- Ois’ voinut monta vuotta.
- Siveempi ”leipäsusia”
- Lie Helli sentään vielä,
- Vaikk’ tyhmyys, kirot lakien
- Nyt sortaa häntä siellä.
- Mutt’ arvontunnon, kunnian,
- Kun tyystin siellä vievät,
- Niin silloin raakuus kaamea
- Vie Hellin tunteet ijät’.
- Ja samoin käypi Urhollen, –
- Niin monelle on käynyt,
- Vankilain ilma saastainen
- Tuhannet on tärvellyt.
- Vaan kunnioitus toverein
- Ja oman arvon tunto,
- Masentaa halut alhaiset,
- Niin säilyy ihmiskunto.
- Mutt’ porvarien lait vain
- Ja heidän vankilansa,
- Ihmisarvoa alentain
- Kasvattaa uhrejansa.
- Ja tulokset – no niistä voi
- Ylpeillä yhteiskunta.
- On ylen täynnä vankilat
- Vaikk’ niit’ ois’ kuinka monta.
- Niin ylen täys’ on vankilat
- Poliisin olkoon kiitos!
- Ja pappein, tuomarien myös,
- Ne yhdessä on liitoss’.
- Tuo liitto luja kohta saa
- Linnaan kaikk’ raijatuksi,
- Sen tehtyä he tukastaan
- Toisensa sinne raksii.
- Ja käyköön niin! kun järjestys
- Tää kerran heist’ on hyvä.
- Tukena miekka, hallitus,
- Ja taatto taivon pyhä –.
Lähde: Salin, Eetu 1909: Tyrmässä. I. Osuuskunta Kehitys r. l., Pori.