Kapraali Pilkka

Kapraali Pilkka. Näytelmästä: Ur lifvets strid. Kirjoittanut Fredrik Berndtson

Ken kapraalia eikö tie

Tuoll’ Malmin miehissä?

Hän pituudessa voiton vie

Ja sotaryhdissä;

Hän astunnaltaan tunnetaan,

Käy hattu korvalla,

Ja Pilkaks’ äijä kutsutaan,

Vaan ei oo pilkkana.

Kun poikiansa katsoo vaan,

Kuin puut ne seisovat;

Kun eespäin huutaa, suorastaan

Kaikk’ miehet marssivat.

Kolm’ sääntöä hän heille saa,

Ett’ Herraa peljätkööt,

Ett’ tietäköötten huutia,

Ett’ oikein tähdätkööt.

Jos its’ et, veikko, kavalla,

Ei Herra pettää tie.

On lysti leikki taistella,

Jos rauha, sota lie.

Oo miesi, jäykkä järkähtään,

Et nahkaas säästää saa.

Kun pirua et pelkääkkään,

Sa pelkäät Jumalaa.

Sa määräs tee, ei tahtoas,

Ja jollei auta muu,

Saat aika löylyn tunteas,

Pie tahti vaan ja suu!

Kun mieles laatii rynnistään,

Ett’ seisot tingatta

Tok’ alallasi yhtenään,

On tietää huutia.

Ken putkeaan ei säästele,

Sen vieköön peijakas;

Sa verta, veikko, tuhlaile,

Ei ampuneuvojas.

Ja muista viime sääntöni:

Ett’ pelkäät Jumalaa

Ja huudiu tiet, se nähdäänki,

Jos taidat ampua.

Niin selvittääkin tekstiään

Hän hattu korvalla;

Ja vanha Pilkka, tiedetään,

Ei ookkaan pilkkana,

Sill’ kenraalia julmempi

Hän onpi muodoltaan,

Ja kapraaliksi uljaaksi

Hän syystä kutsutaan.

E[dvin]. A[vellan].

Lähde: Satakunta 2.8.1873.