Karhun juhlapäivälliset

Karhun juhlapäivälliset.

Kirjoittanut Ivan Krylov

Kerran laittoi karhu oikein suurelliset
juhlapäivälliset,
sekä kutsui, paitsi omaa heimoansa,
niille myöskin muita tuttujansa
ketä tiesi, muisti ystävistä,
lukuisista metsän eläjistä.
Liekö olleet syntymä- vai nimipäivät,
tiedustelematta multa jäivät, –
mutta karhulle ne tuotti kunniaa:
runsaast' oli ruokaa, paljon juotavaa;
ja kyllä vieraat söivätkin ja joivat,
kun ruoat sekä juomat – kaikk' ol' oivat.
Isäntä sen huomas itsekin,
ett' ovat tyytyväiset vierahansa,
mutta hilpeyttä vieläkin
lisäsi hän maljapuheillansa,
laulullaan,
sekä – pöydästä kun oli päästy – tanssillaan.
Kettu käpäliään paukutteli,
ääneen ylistellen lausueli:
»Katsos Mishkaa, miten taitava,
siro, veikeä ja suloisa!»
Siihen susi äkäisesti ärähtää:
»Mitä hulluja sä lavertelet?
Missä sinä näet siroutta,
pölkyn pökkelössä suloutta?»
»Itse, kuoma, tyhjää laskettelet»,
kettu hiljaa sudelle nyt äännähtää
ja vastaa:
»mä päivällisten tähden kehun ainoastaan:
jos kiitos ylpeyttään kutkuttaa –
hän ehkä illallisellekin kehoittaa.»

Lähde: Slaavilaisten kirjallisuuksien kultainen kirja. 1936. Toimittanut V. K. Trast. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.