Karhun kirje Suomenniemeltä (22.1.1889)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Karhun kirje Suomenniemeltä.

Kirjoittanut Antti Karhu


Kuin nyt on taas alkava vuosi justiin kulkemassa sillä penkerellä, jotta kaikki koululaiset rientävät oppipaikkoihinsa, niin ei ole tämäkään ajan rappu mikään halveksittava oikealta isänmaan ystävältä, vaan päinvastoin tämä pitäisi luullakseni olla oikein mieltä liikuttava, sillä isänmaan edistys ja onni vaatii heitä, niinkuin Luoja lintuisensa vaatii meille kevätpälvehellä.

Siis nyt ottakaamme osaa heidän tärkiöihin pyrintöihinsä toivottaen että se ylhäinen yliopettaja valvoisi heidän ylitsensä, vahvistaisi heitä oikian päämäärän käsittämään isänmaamme kunniaksi, varjelisi heitä vääristä puolue-kiihkoista, ja valmistaisi heistä oikeita isänmaan ystäviä kaikkiin kansankerroksiin, niin hyvin henkisen kuin myöskin aineellisen etujen valvojina suloisessa Suomessamme.

Mee vanhat taas, jotka olemme opista osattomiksi jääneet, laulakaamme vanhan Väinämöisen nuotilla mielemme uudistukseksi tämä vähäinen

Runopätkä:[muokkaa]

O! Suomi, sulo isäinmaa,
Mun korvihini kaikuaa,
Nää sanat joka haaralta
O, Suomi! sulo maa.

Tämän lauseen tunnustaa tietysti oikiaksi jokainen isänmaamme asukas, josko hän sitten olis minkän mielinen eli kielinen hyvänsä, ja jos minäkin olisin,

Kynähän kykenevämpi
Tavuuksehen taipuvampi
Ottaisin oman kotoni
Oman suotuni suloni,
Josta osaisin otella,
Sulopuheet punnitella,
Mistä Suomemme suloinen
Saanut on sulonimensä,
Jota kaikki kansakunnat
Sovinnolla suosineevat.
Kyllä minä mielelläni
Kankialla kielelläni
Ottaisin osan sanoista,
Kauniista katsannoista,
Joita sopisi sanella,
Julkisuudelle jutella,
Vaan en taida sanaakaan
Muuta kuin sulo Suomen maa
Virrat, vuoret, laaksot vaan
Suomenniemen kaunistaa.

Siitäpä syystä ja omasta kokemuksesta

Saan siis aina laulaa
Sydämmeni pohjasta
O, Suomi, suloinen maa.
Vaan en mahda mainittaa
Hänen suloansa suurta,
Suomalaisen sukujuurta,
Jonka orjana olella
Pitää Suomen sulomaalla,
Koska kieltä kiusataan,
Pimeyllä pilkataan,
Mahtaa Martti maalle tulla,
Joll on mieli niinkuin mulla,
Joka kielen kirvottaa
Siit on Suomi sulo, maa.

Näin lauleli ennen kielikiistoissa se vanha

Antti Karhu.


Lähde: Lappeenrannan Uutiset 22.1.1889.