Karhun kirje Suomenniemeltä 1889

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Karhun kirje Suomenniemeltä 1889.
30/11
Kirjoittanut Antti Karhu


Ei ihmettä ihmeempätä, mitä nyt näkyy ja kuuluu; tästä olis nyt jotakin sanottava, mutta tahtoo ikäänkuin soiuu värisyttää kättä kynään ryhtyessä, vaikka todella se ei ole soilu, se on vaan oma heikkouden pelko, joka nykii niskoja ja pyytää päätä paperilla irroittaa, ja ikäänkuin sopahuttaisi kovaan ”anna olla anna olla”. Sen housut punaset kenen niitä kannattaa pitää, mutta sydän on niin kova kappale, se lipattaa vaan pöydän reunaa vasten sanoen ”anna mennä vaan”.

Siis nyt taas aloitankin sen vanhan variksen laulun, jonka rakas lukiakunta on jo tottunut kuulemaan ja näkemään, se olisi nyt näin:

Tämän marraskuun 17 päivänä näytti taas siltavoutimme Elis Karhu minulle läänin hallitukselta tullutta umpi ruotsalaista kirjettä, jossa oli paljon numeroitakin; siihen oli kruununvoutimme assessori Holm kirjoittanut jälkipuolelle myöskin ruotsia puolestansa; sitten oli Luumäen, Valkealan ja Lapveden kunnanesimiehet kirjoittaneet suomeksi takapuolelle, että he ovat sen sisällöstä tiedon saaneet. (Eikä tuo ollut minusta mitään ihmekään, sillä ne näytti jo käsialastaan ja nimistään että lieneevät jotain sivistyneempää sukuperää, eräs taas kaupunkin laiteella asuvainen johon ehkä jonkun punaiset housut hohtanee, eikä siitä pitemmällä, asiaan vaan kiini.) Myötä seurasi siltavoudille herra vallesmannimme kirjoittama lippu lyijykynällä, jossa muistaakseni selvitti että kirje sisälsi kunkin kunnan osuuden viina-vero rahoista. Ja myöskin oli siinä siltavoudille sanottu että jos ei Karhu kirjoita tiedon saantijaan niin kirjoita sinä. – Mutta minä kirjoitinkin ja kirjoitinkin tällä lailla ”Pää sisältöä en ymmärrä; Todistan suomenniemellä marraskuun 17 p. 1889. Antti Karhu kunnanesimies.”

Olikohan tuo totta että sisältöä ei ymmärretty – arvelee ehkä jokuu ruotsin ystävä, mutta tähän vastaan ”juu!” niinkuin ruotsalainenkin; minä tulin sen tietämään että siinä oli luettelo viina-verorahoista kuntien osuueeksi, vaan sitä en tullut tietämään, mitä varten sitä oli esimiehelle näytetty, josko sitä varten että ne olis jo pois saatavissa, eli sitäkö varten että luettelo on oikia. – Ja koska asetuskin sen selvästi säätää että ei suomalaisiin kuntiin saa ruotsalaista kirjettä tyrkyttää, – – mutta joka tuossa kyllä että ruotsalainen kirje minulle näytettiin ja minä ymmärtämättömyyttäni alle kirjoitin, – eipä vielä! – Siltavouti laittoi kirjan kulkemaan syntypaikoilleen päin, vaan kulmalta peninkulmaa kulkien kiepsahti se takasin ja olikin muka se ymmärtämätöin kirjoitus saanut aika läimäykset lakkia (mustetta) päällensä. Pojalleni ja varaesimiehelle oli tuota siltavouti näyttänyt ja vaatinut minun tulemaan sitä katsomaan, mutta kuin minä muistin että: ”mitä minä kirjoitin sen minä kirjoitin,” eikä siihen jäänyt tilaa paperiinkaan, niin jätin uudistukset silleen. – Siltavoudille oli tullut jäsentä jännittävä kiire kirjoittamaan todistus, siitä että: –! mutta mistä? siitäkö että hän on kirjeen minulle näyttänyt? Ei – sillä kirjeen alalaiteella oli minun omakätinen todistus, ellei sitä olisi tahrattu, eli siitäkö oli siltavoudin annettava todistus, että minä kirjeen sisällön ymmärsin; ei! sillä kuinka hän voipi toisen tuomita sitä jota ei itsekkään ymmärrä; mutta kuinka lienee tehnytkään sen tulevaisuus ilmiantaa.

Näin nyt lyhykäisesti selitettyäni tämän asian pyydän että jokun hyväntahtoisesti selvittäisi minulle tuon asian; että onko tuo luonnollista tahrata asianomaisen esimiehen todistus joistakin virkakirjeistä – ja saapiko joku muu kuin esimies niistä toistuksia kirjoittaa? – Kiitokset ja hyvin juhlalliset annan vastaisuudessa vastaajalle.

Nyt lopuksi panen taas tähän vajavaisuuteni vaikeroimisia ja vanhoille ystävilleni ilmoitan että nyt on usiammista vuosikymmenistä ensimäinen viinaton Antin päivä; eikä muuta, vasta lisää, jos ei ennen niin Uudella vuodella jos eletään

Antti Karhu.


Lähde: Lappeenrannan Uutiset 12.12.1889.