Karhun kirje Suomenniemeltä 18 20/7 89

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Karhun kirje Suomenniemeltä 18 20/7 89.

Kirjoittanut Antti Karhu


Nyt olen tässä pinnistellyt pääni pyörälle ajatuksista – ja taas niistä kielisuhteista, mutta tulimpa siihen tuumaan että lienee lapsen leikkiä aina tirkistellä maallisten kumppanien virheitä. – Ehkä lie parasta panna välin kehumalla: kuin suomen kansa on päässyt niin edistymään että voipi vaalia kaksikielisen virkakunnan jota mokomaa mahtia ei toki taida olla auringon alla toisessa paikassa. ”Jag tänker”! Ja saanee tätä viisaammatkin ”tänka”! Muuta ei tuosta tällä kertaa. Kun ajatukseni taas virkistyvät sille suunnalle, sitte lisätään.

Nyt panen vaan tähän maamiehen kesälaulun tehty 1875.

Tutki aina Luojan töitä
Kesän talven yli öitä;
Joutilaina hetkinäsi
Pyhäsinä päivinäsi;
Ota vaari ajastasi,
Neuvo aina lapsiasi
Aikaseen ja ahkeriksi
Joka työhön taipuviksi.
O! suven suloisuutta
Ja kesän kaunihin!
Näin Luoja suuri muuttaa
Pakkasen lämpimiin.
Nyt kukat kunniata
Loistossa Luojalle
Antavat arvaamata
Hyvyyden suojalle.
Jo suvi viljat virkoo
Kukkien kunniaan
Kiistassa kovin kilpoo
Hedelmää antamaan.
Suo suuri Luoja meille
Nyt sydän iloinen
Työstämme väsyneille
Ihastus ilmeinen.
Ja anna nimellesi
Kunnia kuuluva
Ihmisilt itsellesi
Kiitosta kaikuva.
Suo että eineheeksi
Nyt viljat virkovaa
Ihmisten elakkeeksi
Eik hallan harmahaan.
Suo suuri Luoja aina
Aatella armojas
Sill talven kylmä vaiva
Meit kyllä kohtaa taas.
Nyt kesä linnut kilvan
Virsiään visertää
Ja ihanuutta ilman
Pojilleen selittää.
Ja mattalaulujansa
Ne heille laulavat
Kuin poikiensa kanssa
Pois kohta matkaavat.
Sen elonherra heille
On siten säätänyt
Tietymättömille teille
Mänemään päättänyt.

Niin ja näin loppuu taas maamiehen kesä konsertit kohta, kun taiteiliat lähtee talvimajoilleen; me jäämme tänne syksyn synkkiä sateita vastaanottamaan, ja ehkä luojan hyvien avujen turvilla vaikeudet voitamme. Mutta useinkin saapi herra nähdä nurjaa mieltä runsaitten antimiensa vastineeksi vaivaisilta, jonka johdosta voimme veisata:

Mää kurja köyhä kelvoton
Ja synnin alle myyty
Ansijoos olen mahdoton
Vaan onnehen en tyydy.
Mä luojan lahjat runsahaat
Useinkiin väärin käytän
Ja vissit kerrat usiat
Ain nurjaa mieltä näytän.

Tämän itse ilmoitan ja sen kaikki tietävä todistaa teille jotka tietämättömät olette. Ja siis nyt taas herran kaikkivaltiaan siunausta toivotan kaikille kansaveljilleni tämänkin kesän helmasta, sekä myöskin tyytyväisiä mieltä antajan antimia vastaan ottamaan, ja kiitollisuudella niitä jakamaan ja nautitsemaan.

Antti Karhu.


Lähde: Lappeenrannan Uutiset 2.8.1889.