Karhun kirje Suomenniemeltä 18 8/6 89
Karhun kirje Suomenniemeltä 18 8/6 89. Kirjoittanut Antti Karhu |
Ikävällä olen jo kauvan odottanut kirjoituksia Suomenniemeltä vaan turhaan. – Tuo on minusta ei muuta kuin ihmeteltävää, että nuoret kirjurit halveksivat niin sanomalehtikirjallisuutta, sillä tiedän hyvin että kynään kykeneviä on kunnassamme jo usiampia, jotka voisivat paljon virkeämmin latoa sanat arkille kuin millä vanha parka. – Nytkin on ajan vaivat sekä muut levottomat puuhat pidättäneet päivät sitten pääsiäisen, eikä olisi tainnut tulla kynään ryhdytyksi nytkään ellei viime pyhänä olisi yläilmoista tullut niin harmillista vaikutusta, joka kaivelee sydämmeni sisimmät ontelot ja huokoset. Lukia voinee ajatella, että kuinkahan tuo on mahdollista noin huolehtia ylimysten virkavirheistä; mutta kuin tuon asian selitän, niin en luule olevan vaikian arvata asiaa mahdolliseksi.
Tämä harmi tuli minulle läänimme (Viipurinläänin) hallituksen surkuteltavasta kielenkääntäjän puutteesta. – Sillä viime pyhänä siltavouti Elis Karhu näytti minulle lääninhallitukselta tullutta ihan umpi ruotsalaista virkakirjettä, johon oli ruununvoutimme, assessori Holm myötä kirjoittanut suomeksi, että: Kuntakokouksen esimiehen piti sisällöstä tiedon saatuaan allekirjoittaman todistus siintä. Tuossapa äijää koeteltiin onko äsken nauttinut sitä ainetta joka ennen oli minulla ruotsin suomentajana ja päin vastoin. – Siltavoutimme koetti vallesmannin selityksen mukaan esittää, että siinä on käsky viinaverorahoista pitämään uutta kokousta ja kuinka. Mutta kirjeen sisältöä ei tuntenut hän enempi kuin minäkään. Ja minä poloinen kirjoitin alle että: ”Siltavouti Elis Karhun selityksen mukaan olen Kesäkuun 2 p:nä 1963 tämän kirjeen sisällöstä tiedon saanut”. Mutta nytpä tuleekin ”Na-blit-sho” millä perusteella kokous pidetään ja pöytäkirja kirjoitetaan voipi tulla laiton en tiedä, mutta kenen on vika sen jokainen täysijärkinen ymmärtää, ylimyksiä en saata sentähden moittia sillä heillä on laki ja valta minulta kurjalta tämän mahtavan viran riistää ylpeytensäkuoren kiilloitukseksi, sittenpähän voin vanhuuteni päivät viettää hiljaista yksityiselämää vapaana röyhkeäin lain rikkojien kamaloista pauloista, jota olen kaksikymmentä vuotta jo sitten samanlaisilla allekirjoituksilla väärin käyttänä omantuntoni loukkaukseksi. – Surkutella täytyy vaan tuota ylhäisten yksinkertaisuutta ja lujuutta, kuin he eivät ehkes meidän yksinkertaisten ja kurjain sieluja sääli noilla laittomilla vaatimuksillaan väsyttäessään, ovatko he koskaan aukaisseet sitä lehteä kristillisyytemme käsikirjasta jossa sanotaan esivalta on Jumalalta, ja hän joka ei koskaan lakiansa riko ei myöskään tahdo että jokun hänen käsialansa sen tekis. – Mutta kuin kristillinen esivalta joka on Jumalalta, näin rikkoo oman lakinsa ja oikein viekoittelemalla pyytää heikkoja alamaisiansa samaan rikolliseen törkeyteen, niin en voi muuta sanoa kuin: voi surkeutta ja voi kurjuutta mikä siitä seuraa sillä esivallan on täysi velvollisuus kurittaa lain rikkojia, vaan kuinka hän sen tekee ja kuinka se onkaan mahdollista että toisella kädellä suojella ja silittää, ja toisella pieksää samalla kerralla, ei, ei se ole luonnon lain vaatima se on vaan puolustusta ja ylen katsetta, jonka tosin paremmin tietävät ulkokullatut kiiltokuoret, kuin minä lika ja tomu.
Panen tähän nyt sen aikuisen lauseeni kuin oli Isäni elossa, joka on kahdeksastoista runoni.
Ruotsalaisista lähetyksistä kunnallishallitukselle v. 1879.
- Nyt on ihme ilmestynnä
- Sattuna Savon rajoilla
- Kuin on kunnon kuvernööri
- Liijan hauvaksi koonna,
- Niin on herrat herttasimmat
- Vivahtanna Viipurissa
- Ruotsin kiihkosta kovasti.
- Visseys on vahva mulla
- Kosk’ on kolmen viikon alla
- Jo nyt kolmasti koettu
- Ruotsin kielen kääntajätä
- Pienosen pitäjän eestä
- Esimiestä meikäläistä.
- Jopa taisin taka vuonna
- Vähän viskata venättä
- Sekä ruotsille rupesin
- Heittiö herrojen kanssa,
- Vaan en vielä virkakunnan
- Kiireitten kirjojen kanssa
- Voine vehkeitä vedellä
- Enkä suorin suomennella
- Kuin on äly äijän päästä
- Lyhyelle lypsähtännä
- Syntyessä sydän muassa
- Vanhan Karhun kartanossa.
- Vaan jos tarvis tulee mulle
- Vaikka ruotsin ronkelista
- Niin on ukko uunin päällä
- Isä vanha vaivaloinen
- Joutuen tosin tulepi
- Ruotsin suorin suomentaapi.
- Vaan se vaatiipi vakaasti
- Tosin taiden tarvitseepi
- Suomennoksen suoritusta
- Puolen ryyppyä riviltä.
- Enkä tuosta liljoin liene
- Isä ukkoa ivanna
- Sillä se on selvä aina
- Hyvin tunnettu tutuksi
- Ett’ on palkka parahampi
- Kuin se toimesta tuleepi
- Läänin hoidon hourioista
- Virkakuntien kuluista.
- Vaan en tuota taiden tiedä
- Enkä arvata osanne,
- Kukkaron hän vetääpi
- Mullen kohden kallistaapi
- Josta palkka paotasihin
- Suomennoksen suorittajan
- Jos sen ottasin esihin
- Kunnan miesten kummastella
- Että olen oudon kielen
- Ruotsin suomeksi sutannu
- Oman kodon kaulun alla
- Pienen palkan painamalla;
- Niin ois outo onnettoman
- Minun kohta jo käsissä
- Että olen paljon panna
- Penniä perättömäksi.
- Mistäs siihen sitte saanen
- Senlaisia selvikkeitä
- Ett’ on hallitus hakenna
- Minun tähän turmiohon
- En oo vielä vierasmiestä
- Tässä virassa vetännä
- Vaikka kohda kolmen luokan
- Olen läpi jo lukenna
- Kunnan asijoita ajanna
- Kunnan virka vanhimpana.
Lähde: Lappeenrannan Uutiset 18.6.1889.