Karhun kirje Suomenniemeltä 18 8/6 89

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Karhun kirje Suomenniemeltä 18 8/6 89.

Kirjoittanut Antti Karhu


Ikävällä olen jo kauvan odottanut kirjoituksia Suomenniemeltä vaan turhaan. – Tuo on minusta ei muuta kuin ihmeteltävää, että nuoret kirjurit halveksivat niin sanomalehtikirjallisuutta, sillä tiedän hyvin että kynään kykeneviä on kunnassamme jo usiampia, jotka voisivat paljon virkeämmin latoa sanat arkille kuin millä vanha parka. – Nytkin on ajan vaivat sekä muut levottomat puuhat pidättäneet päivät sitten pääsiäisen, eikä olisi tainnut tulla kynään ryhdytyksi nytkään ellei viime pyhänä olisi yläilmoista tullut niin harmillista vaikutusta, joka kaivelee sydämmeni sisimmät ontelot ja huokoset. Lukia voinee ajatella, että kuinkahan tuo on mahdollista noin huolehtia ylimysten virkavirheistä; mutta kuin tuon asian selitän, niin en luule olevan vaikian arvata asiaa mahdolliseksi.

Tämä harmi tuli minulle läänimme (Viipurinläänin) hallituksen surkuteltavasta kielenkääntäjän puutteesta. – Sillä viime pyhänä siltavouti Elis Karhu näytti minulle lääninhallitukselta tullutta ihan umpi ruotsalaista virkakirjettä, johon oli ruununvoutimme, assessori Holm myötä kirjoittanut suomeksi, että: Kuntakokouksen esimiehen piti sisällöstä tiedon saatuaan allekirjoittaman todistus siintä. Tuossapa äijää koeteltiin onko äsken nauttinut sitä ainetta joka ennen oli minulla ruotsin suomentajana ja päin vastoin. – Siltavoutimme koetti vallesmannin selityksen mukaan esittää, että siinä on käsky viinaverorahoista pitämään uutta kokousta ja kuinka. Mutta kirjeen sisältöä ei tuntenut hän enempi kuin minäkään. Ja minä poloinen kirjoitin alle että: ”Siltavouti Elis Karhun selityksen mukaan olen Kesäkuun 2 p:nä 1963 tämän kirjeen sisällöstä tiedon saanut”. Mutta nytpä tuleekin ”Na-blit-sho” millä perusteella kokous pidetään ja pöytäkirja kirjoitetaan voipi tulla laiton en tiedä, mutta kenen on vika sen jokainen täysijärkinen ymmärtää, ylimyksiä en saata sentähden moittia sillä heillä on laki ja valta minulta kurjalta tämän mahtavan viran riistää ylpeytensäkuoren kiilloitukseksi, sittenpähän voin vanhuuteni päivät viettää hiljaista yksityiselämää vapaana röyhkeäin lain rikkojien kamaloista pauloista, jota olen kaksikymmentä vuotta jo sitten samanlaisilla allekirjoituksilla väärin käyttänä omantuntoni loukkaukseksi. – Surkutella täytyy vaan tuota ylhäisten yksinkertaisuutta ja lujuutta, kuin he eivät ehkes meidän yksinkertaisten ja kurjain sieluja sääli noilla laittomilla vaatimuksillaan väsyttäessään, ovatko he koskaan aukaisseet sitä lehteä kristillisyytemme käsikirjasta jossa sanotaan esivalta on Jumalalta, ja hän joka ei koskaan lakiansa riko ei myöskään tahdo että jokun hänen käsialansa sen tekis. – Mutta kuin kristillinen esivalta joka on Jumalalta, näin rikkoo oman lakinsa ja oikein viekoittelemalla pyytää heikkoja alamaisiansa samaan rikolliseen törkeyteen, niin en voi muuta sanoa kuin: voi surkeutta ja voi kurjuutta mikä siitä seuraa sillä esivallan on täysi velvollisuus kurittaa lain rikkojia, vaan kuinka hän sen tekee ja kuinka se onkaan mahdollista että toisella kädellä suojella ja silittää, ja toisella pieksää samalla kerralla, ei, ei se ole luonnon lain vaatima se on vaan puolustusta ja ylen katsetta, jonka tosin paremmin tietävät ulkokullatut kiiltokuoret, kuin minä lika ja tomu.

Panen tähän nyt sen aikuisen lauseeni kuin oli Isäni elossa, joka on kahdeksastoista runoni.

Ruotsalaisista lähetyksistä kunnallishallitukselle v. 1879.

Nyt on ihme ilmestynnä
Sattuna Savon rajoilla
Kuin on kunnon kuvernööri
Liijan hauvaksi koonna,
Niin on herrat herttasimmat
Vivahtanna Viipurissa
Ruotsin kiihkosta kovasti.
Visseys on vahva mulla
Kosk’ on kolmen viikon alla
Jo nyt kolmasti koettu
Ruotsin kielen kääntajätä
Pienosen pitäjän eestä
Esimiestä meikäläistä.
Jopa taisin taka vuonna
Vähän viskata venättä
Sekä ruotsille rupesin
Heittiö herrojen kanssa,
Vaan en vielä virkakunnan
Kiireitten kirjojen kanssa
Voine vehkeitä vedellä
Enkä suorin suomennella
Kuin on äly äijän päästä
Lyhyelle lypsähtännä
Syntyessä sydän muassa
Vanhan Karhun kartanossa.
Vaan jos tarvis tulee mulle
Vaikka ruotsin ronkelista
Niin on ukko uunin päällä
Isä vanha vaivaloinen
Joutuen tosin tulepi
Ruotsin suorin suomentaapi.
Vaan se vaatiipi vakaasti
Tosin taiden tarvitseepi
Suomennoksen suoritusta
Puolen ryyppyä riviltä.
Enkä tuosta liljoin liene
Isä ukkoa ivanna
Sillä se on selvä aina
Hyvin tunnettu tutuksi
Ett’ on palkka parahampi
Kuin se toimesta tuleepi
Läänin hoidon hourioista
Virkakuntien kuluista.
Vaan en tuota taiden tiedä
Enkä arvata osanne,
Kukkaron hän vetääpi
Mullen kohden kallistaapi
Josta palkka paotasihin
Suomennoksen suorittajan
Jos sen ottasin esihin
Kunnan miesten kummastella
Että olen oudon kielen
Ruotsin suomeksi sutannu
Oman kodon kaulun alla
Pienen palkan painamalla;
Niin ois outo onnettoman
Minun kohta jo käsissä
Että olen paljon panna
Penniä perättömäksi.
Mistäs siihen sitte saanen
Senlaisia selvikkeitä
Ett’ on hallitus hakenna
Minun tähän turmiohon
En oo vielä vierasmiestä
Tässä virassa vetännä
Vaikka kohda kolmen luokan
Olen läpi jo lukenna
Kunnan asijoita ajanna
Kunnan virka vanhimpana.

Antti Karhu.


Lähde: Lappeenrannan Uutiset 18.6.1889.