Karhun kirje Suomenniemeltä 18 9/3 89
| Karhun kirje Suomenniemeltä 18 9/3 89. Kirjoittanut Antti Karhu |
Nyt olisi taas aikomukseni pistäytyä hyväin ystävien ja yleisön silmärilluihin olisipahan tuo sitten huvitukseksi eli harmiksi lukijalle. Mutta ajatukseni ovat niin haparoivia, että en oikein ymmärrä mistä taas alkasin, kirjoitus uutimet ovat hämärät ja himmeät, peukalo notkuu pelosta jo kynää musteesen pistäessä, kyynärpää värähtelee pöytään laskiessa. Sanalla sanoen kaikki on vastahakoista yritykseen. Mutta eihän rakas lukijakunta tuota pahaksune, jos otan kertoakseni tuon jo 25 vuotta takaperin vietetyn juoppous-yön sekä sen seuraukset. Siitä saadaan nähdä kuinka miehen mieli on liukisteleväinen niinkuin virsu vaivasen vaimon jalassa.
Todella olisi tarpeellista että ensin tarkoin jutella tämänkin asian eli mainitun yön alkukohdat, vaan kun se tulisi liiaksi väsyttämään lukijaa, niin lienee parasta että panen tähän vaan pääpiirteen, joka on runovihkossani ensimäinen ja aina piilossa pidetty.
Ensimäinen runo.
[muokkaa]Viinan ja tupakan tutuille, omasta kokemuksesta koonnut Suomenniemellä 1864. Antti Karhu.
- Täss’ on veisu veikkosille
- Karhun kynnellä kynätty,
- Kyntökourilla kovilla
- Muilla mielillä monilla
- Niinkuin tästä nyt jo näette
- Kun tään vähän veisun väätten
- Kuinka käss’ on kyynäspäästä
- Kynänvarressa vapissut
- Ett’ on läkki loikahtunut
- Paikoin sanat soentanut.
- Yhtähyvin yrittänen
- Minä runohon ruveta
- Tuosta turhasta tavasta
- Kuin on tulluna tutuksi
- Meidän paikoilla pahasti
- Kun on pieni poika jäskä
- Tuskin yli kymmenestä
- Jo on kukkaro kädessä,
- Piippunyökki peukalossa.
- Paiskaa pullin poskehensa,
- Pistää piipun tulelle.
- Tuopa tuottaapi todella
- Miehen mielen miehekkääksi
- Että huoruuden himossa
- Sydämmensä sytyttääpi
- Joka ihan inhottava
- Toki on tuolla ijällä. –
- Nyt mä aineeni alotan
- Itsestäni ivailemaan
- Koska elon entiseni
- Olen harmiksi havainnut.
- Minä vuoden viidentoista
- Kahdenkymmenen välillä
- Tällä vähällä ajalla
- Elin monella tavalla:
- Pesniveisuja vetelin
- Että lauloin lukkarina
- Konkkareisuja kokelin,
- Kylän kujilla kävelin
- Pimiöissä pihatoissa
- Piippunyökki pivossani.
- Koska vuosi ensimäinen
- Kolmatta kymmentä alotti
- Menin kerta kesäyönä
- Poikajoukossa pihalle:
- Tuolla tulin turmelluksi
- Viinan kanssa vietellyksi;
- Tuolta kotia kokelin,
- Isän majalle matelin
- Koska aurinko yleni
- Lehmän lypsäjät läheni.
- Tuossa mua toruttiinkin
- Nurkulellen nuhdeltiinkin;
- Tuopa tuottikin minulle
- Muistettavan mieliharmin
- Että saattoikin samoten
- Omantunnon turmiolle.
- Nytpä tahdon tavallani
- Satutella sanojani:
- Ottakaa oppi hyväksi,
- Näistä suorista sanoista
- Teille on karte kauhioista
- Minun kurjan käytöksistä.
- Ikä veljeni ihana,
- Älä viivy viinan luona!
- Älä myös pitkin pitele
- Piippunyökkiä pivossa;
- Tuopa pääsi pyörryttääpi,
- Ymmärryksen eksyttääpi.
- Elä sinä ensinkänä
- Nuuskaruukkihin rupea:
- Tuosta turpa turmeltuupi,
- Nenärukka ruostettuupi,
- Tuo ois suvella suloinen
- Vaan on paha pakkasella.
- Sepä parran paaduttaapi
- Nenänjuuret jäädyttääpi.
- Jos tulet tuohonkin tutuksi,
- Älä pidä poskessasi!
- Tupakka on tuhman muona –
- Ken sen poskessa pitääpi
- Sille turmion tekeepi
- Että vihdoin se vetääpi
- Ruskohelmen huulillesi,
- Punapiirron pielehesi,
- Poskipuolen pullistaapi,
- Suusikasan kallistaapi.
- Siitä liiasta limasta
- Hammas rukka ruostettuupi
- Että viimein velkoelee
- Viinaryypyn vierehensä
- Niinkuin on jo ennen nähty
- Esi-isiin elämästä. –
- Jos minun ikäni olisi
- Kolmenkymmenen kohalla
- Totta saisi vanhat vaarit
- Elämänsä etehensä.
- Nyt ois mutta oiva jouto
- Vaan on minun aivan outo
- Vanhain vaarien vikoja
- Virteheni virutella
- Kuin en ole itse paljon
- Maailmata matkustana.
- Vaan nyt parilla sanalla
- Aion vaaria varoilta:
- Jos oot tullut turmelluksi
- Viinan kanssa vietellyksi:
- Heitä kaikki jo lopelle
- Koko turmio todella;
- Nyt on loppusi lähellä
- Ikäsi ilta käsillä.
- Kohta kuolema kokeepi
- Sua hautahan hakeepi!
- Antakoon armon Jumala
- Sulle lopun lohdullisen
- Joka vähän viisauden
- Minuun pilvistä puhalsi.
- Nyt en virttäni viruta
- En niin puolella puhetta
- Koska päätä pyörryttääpi
- Ymmärrystä eksyttääpi.
”Niin on, niin on maailmassa” sanoo eräs mieliviallinen suutari Savitaipaleella, ja sama lause täytyy omistaa minunkin tässä vietteleväisessä maailmassa, sillä useat kerrat ovat yllä olevan runopätkän loppupuolen muistutukset edestakaisin muistista luiskaneet, ja elämäni ehtopuolta pimeyden varjo hämärtänyt, että on oikein totuudella lausuttava:
- Ah kurjii kuolevaisii
- Maan matoi vaivaisii.
- Pahuuteen taipuvaisia
- Ja heikkoi horjuvii.
- Nyt ijän iltapuoli
- Jo hiipii hiljalleen
- Vaan himo, synnin kuori
- Se viipyy vitkalleen.
Lähde: Lappeenrannan Uutiset 15.3.1889.