Karhunkirje Suomenniemeltä (21.12.1888)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Karhunkirje Suomenniemeltä.

Kirjoittanut Antti Karhu


Joulukuun 15 p.

”Joka paljon liikkuu, niin paljon näkee”, näin on vanha sananlasku, ja hyvin tottapa tuo onkin, minäkin kävin vielä äskettäin Lappeenrannan kaupungissa, johon on meillä melkoinen matka, lähes kuusi peninkulmaa. Johan tuolla reisulla sain nähdä jos jotakin, enimmäkseen huvittavaa, ei paljon moitittavaa. Edeskin mitä kaupungin oloihin tulee, niin olis paljon ilahuttavaa kertomista, ja ajatukseni tosin laulavat niinkuin Kukot Haikalan myllykuurissa; vaan nyt pyydän rakkaita kaupunkilaisia odottamaan, kyllä kirjoitan lupaukseni mukaan kunnes joudun. Nyt tässä lähenee vuoden loppu, jota olis muistettavana, vaikka Luojahan sen itse tietää, josko saammekaan enään toisiamme tervehtää Uutena vuonna, niin tälleen se sitten jääpi. – – Vaan nyt kuin tuntuu tuo talvi jo jotenkin päälle pitävältä, niin pyytäisin tässä esittää runovihkostaini tälle ajalle ehkä sopivaa, joka on

”Maamiehen talvilaulu".[muokkaa]

Lauletaan v. k: N:o 99.

Suloinen on Suomen maa,
Sanon ma ja laulan vaan;
Talvikylmä kiihottaa
Tällä lailla laulamaan.

2.

Eipä sure Suomen mies,
Vaikka työtä otsan hies
Tekee talvikylmällä,
On vaan mielell hyvällä.

3.

Eipä laulu lankea,
Vaikka talvi kankea
Kielen kovin kohmistaa,
Herra voiman vahvistaa.

4.

Älä suutu Luoja suur,
Ole armollinen juur,
Aina meitä auttamaan,
Kylmä talvi voittamaan.

5.

Heikot ehkä olemma,
Apuasi anomaan,
Kuitenkin Sä sanalla
Taidat meitä armahtaa,

6.

Niinkuin lesken Sareptan
Ennenkin jo Elian
Ihmeellisell’ tavalla
Antit kovall’ ajalla.

7.

Vaikka vähän vaivaavan
Suot tään pahan mailman,
Kuitenkin Sä pelastat,
Lapsiasi armahdat.

8.

Käänny Herra puolehen,
Ole meille armoinen
Sinun nimes kunniaks
Ja myös meille parahaks.

Tämä on tähän jo aluksi pantu kuolevaisuuden tautta, josta saatten nähdä että laulelihan se ennen vähän jotakin se vanha

Antti Karhu.


Lähde: Lappeenrannan Uutiset 21.12.1888.