Karjala (Uotinen)

Karjala. Kirjoittanut Mikko Uotinen

Korpi kolkko Karjalassa,

jossa huuhkain yössä huhuu,

kansa yössä uinumassa,

yöhyn töistä kaikki puhuu.

Kansa synkkä, syksyn kylmä,

kalpeana silmäin palo,

mieli tumma, tahto heikko,

vihan viljaa nosti salo.

Korpi kolkko Karjalassa,

jossa kansa kalvas häärää,

elon teillä tuskissansa

konttaa kurja ilman määrää.

Koti kolkko, toive arka,

poissa usko ylväs, jalo,

lempi sammui, riemu hukkui,

vieras edistys ja valo.

Korpi kolkko Karjalassa,

missä syömmet huokuu hallaa,

orjan tunne rinnassansa

kansa ihmisuskot tallaa.

Roudan tunne, roudan valta,

kansan syömmen kiini kourii,

teon taika vieras, outo,

kansa sanoin suurta hourii.

Korpi kolkko Karjalassa,

missä tuonen laulu kaikaa,

siellä kyynel poluillansa

kansa nukkuin tappaa aikaa.

Syksyn kelta mailla kukkii,

syksyn tulta silmä syttää,

vihan nuolin, vihan mielin,

veli veljyttänsä kyttää.

Korpi kolkko Karjalassa,

toivon silmä kiini sammuu,

soinnussansa sortavassa

surun tummat torvet ammuu.

Tuonen tuvat eessä siintää,

sinne kansan kulku matkaa,

tuonen vaipat maille lankee,

latua jos tätä jatkaa.

Maahan korpi Karjalassa,

käsi käyköön kiini auraan,

kyynel tanner vuorostansa,

peittyköhön ohraan, kauraan.

Toimen valta, toimen taika,

kukkia vaan yksin kantaa,

selvä tahto, eespäin kulku,

yksin onnen päivän antaa.

Maahan korpi Karjalassa,

kansan matka selvään valoon,

sovun kannel sointujansa

soikoon jokahiseen taloon.

Kevät tunne, onnen tunne,

loimutkohon joka rintaan,

Väinön kansa, kannel kansa

ilmi luokoon kaunehintaan.

Maahan korpi Karjalassa,

auran kärki maahan syvään,

toivon tunne kauneinansa

kiintyy kylvettyhyn jyvään.

Työ ja taisto elon teillä

onnen maille meitä ohjaa,

tuska, murhe, kyynel, vaiva,

luopi onnellemme pohjaa.

Maahan korpi Karjalassa,

kansa ylös tiedon syliin,

valon orhit valkeinansa

käykööt syrjäisiinkin kyliin.

Tieto, taito, mieli vapaa,

antakoon sen taisto kansaan,

ettei koskaan öin, ei päivin

enään kansa horjuis ansaan.

Kevät kohta Karjalassa

onnellisen kansan varjoo,

suurin kevät voiminensa

kansan sydän suurta tarjoo.

Tao, toimi, hetki kestä,

herätyksen ääntä soita,

sitten riemuin onnen mailla

saat sä työstäs unelmoita.

Lähde: Uotinen, Mikko 1907: Kevätvirroilta: runoja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.