Karjalaisen laulu

Karjalaisen laulu Kirjoittanut Jalmari Virtanen

        Piä nyt pihti, valkeata,

        jotta lauloa näkisin,

        lauloa luku tulevi,

        suuni soia tahtelevi.

                        Kalevala.

Lauloi ennen karjalainen

Elostansa täällä,

Soitti murheet mustat julki,

Kannel polven päällä.

Pajatteli paikallensa

Vaivat vaikeaiset,

Kertoi, kuinka puuttehessa

Nääntyi miehet, naiset.

Aamutähden tuikkiessa

Elääksensä raatoi,

Iltatähden välkkehessä

Vielä puita kaatoi.

Kasket kaatoi, halmeet raatoi,

Perkkaeli soita,

Nosti peltotilkkusille

Kiviraunioita.

Pärevalkeen loimutessa

Kutoi verkkojansa,

Lyhven sydänöisen hetken

Kaimas kultoansa.

Savupirtin karstaorren

Alla kasvoi lapset,

Ainaisessa orjatyössä

Valkenivat hapset.

Surren lauloi karjalainen

Orja-elostansa,

Näppäeli sormillansa

Koivukanneltansa.

Lauloi, kuinka stanavoi

Ja pappi pitkätukka

Ryösti, niinkuin lammaslaumaa

Ryöstää ahnas hukka.

Kulakit ja virkamiehet

Veivät viimeisenki,

Kopeekkaakaan maksanut ei

Rahvaanmiehen henki.

Lauloi myöskin, kuinka täällä

Vainovalkeet riehui;

Kuinka karun pinnan alla

Viha herraan kiehui.

Lisäeli virttä vielä:

”Tyytyväisyys puuttui;

Herroihin ja pettuleipään

Rahvas vihdoin suuttui.

Raatajain kun taistoliput

Liehui, hulmahteli,

Mukana myös taistomiellä

Lapin rahvas eli”.

Lauloi ennen karjalainen

Näitä laulujansa,

Sekä soitti sormieli

Koivukanneltansa.

Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.